Koska keittiön ikkunan takana oleva unkarinsyreeni leikattiin melko matalaksi, emme tänä talvena voi käyttää sitä lintujen ruoka-automaatille. Siksi teimme heinäseipäistä uuden telineen ja ripustimme siihen tinteille ja pikkuvarpusille painavan rasvamakkaran roikkumaan sekä suojasimme herkun harakoilta ja tikalta harvalla verkolla. Siemeniä ei vielä ole automaatissa, odotellaan ensin pakkasia. Mutta voi tikka-parka! Se sekosi esteverkosta ihan täysin. Pääseekö tuonne alhaalta?
Vai ylhäältä?
Tältä puolelta?
Entä päältä päin?
Kun mikään ei onnistunut, se huomasi peilikuvansa ikkunalasissa. Silloin tikalla pimahti ja se lensi vähän väliä päin ikkunaa ja vahti hurjistuneen näköisenä kuvaansa: ”Eikö riitä, että peloitan tintit pois, vieläkö tuokin tänne pyrkii?”
Kun pauke ikkunassa vain yltyi, pelkäsin jo lasin hajoavan eikä auttanut muu kuin vetää säleverho alas tai pitää valoa palamassa, jolloin kuva ei heijastunut. Mutta lopulta hyökkäilijä hoksasi, että ulottuu juuri ja juuri talimakkaraan verkon silmän läpi.
Ja niin elämä rauhoittui, meillä kaikilla.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 