Eilen paistoi aurinko ja hanki kantoi mukavasti: Oli mitä parhain keli tarkastaa omenapuiden leikkaustarve. Tätä herkullisinta ja arvokkainta puutamme olin tutkaillut koko talven keittiön ikkunasta ja minulla olikin jo selvä käsitys siitä, mitä tehdään. Ensinnäkin kaikki viimevuotiset, suorina pystyyn sojottavat oksat surutta kokonaan pois. Sitten sivuille kasvaneet, liki metriset oksien kärjet: ainakin puolet pituudesta pois ja tarkasti siten, että viimeiseksi jää ulos päin suuntautuva silmu. Jyrkät oksakulmat pitää myös huomioida, jos niitä on päässyt syntymään. Jo nuorella puulla ne voi ehkäistä taivutuksilla, meillä niitä ei siksi ollutkaan. Korkealla oleville, ei kovin suurille oksille, meillä on kätevä Fiskarsin pitkävartinen oksaleikkuri. Jos sen voima ei riitä, niin pitkävartinen oksasaha avuksi.
Kaikki toisiinsa nojaavat oksat kannattaa myös poistaa. Tarkoitus olisi, että latvusto pysyisi ilmavana ja omenia olisi helppo kerätä. Nehän tulevat aina kääpiöoksiin, siksikin suoria vesiversoja on lyhennettävä ja vähennettävä.
Sitten se tärkein asia: Leikkaa aina läheltä runkoa hiukan vinosti niin, että siihen ei varmasti jää oksatappia vaan siisti oksakaulus.
Siitä nimittäin alkaa haavan paraneminen, renkaana leikkauspinnan ympäriltä. Vuosien kuluttua koko arpi on korjaantunut. Alla olevassa kuvassa on hyvä esimerkki alkaneesta parantumisesta.
Kolmenkymmenen vuoden opettelun ja harjoittelun jälkeen uskallamme jo isännän kanssa olla aika rohkeita tässä hommassa! Ja jos leikkauspinta on paria senttiä suurempi, siihen kannattaa aina laittaa haavasuoja-ainetta sienitautien ehkäisemiseksi. Vanhan puun leikkauksessa pitää muutenkin olla varovainen, ettei kaunis ulkomuoto kärsi. Eikä saa leikata kerralla montaa suurta oksaa, se saa aikaan vain valtavan vesiversoviidakon.
Lopuksi surullinen esimerkki väärin leikatusta vanhasta puusta: Joku oli kauan sitten sahannut tästä suuria oksia ja haaroja pois ja jokaisen kohdalle oli jätetty muutaman sentin tynkä.
Aikansa puu yritti toipua, mutta virtaus juuristosta lehvistöön kärsi liikaa eikä se pystynyt kasvattamaan suojakuorta sojottavien tappien yli. Niin muukin kuori alkoi vähitellen irrota, koko rungon pituudelta.
Enää tuolle vahingolle ei voi mitään. Oksatapit muistuttavat tapahtumasta keloontuvan ja kituvan puun rungossa sen viimeiseen elinpäivään asti. Ole siis tarkkana!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Huomenta ! Tosi hyvät ohjeet puiden leikkaamiseen, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Itse ryhdyn samaan toimeen pääsiäisenä. Hyvää pääsiäistä ! t Sinikka
Kiitos! Nuo törröttävät vanhat oksat kyllä pysähdyttivät minutkin!
Onpa sinulla hyviä neuvoja! Ihan ilmaiseksi! Kiitos paljon!
Ole hyvä vaan! mMkavaa, jos voin olla jollekulle hiukankin avuksi!