Tämä kesä on kulunut isännän vyöruusun kanssa aika lailla kotona ja pysähdyksissä. Tajusin tässä eräänä päivänä, että olohuoneen vanha seinäkellokin on jäänyt vetämättä, se ei ole raksuttanut varmaan ainakaan kahteen kuukauteen. No, vyöruusu on voitettu ja kellokin näyttää aikaa, kesäsää hellii edelleen. Nautitaan siitä!
Pääsimme jopa yhdessä lähtemään eläkejärjestön sokkorektelle, jonka määränpää on osallistujille aina arvoitus. Tällä kertaa se suuntautui Virroille, Kuruun, Kihiölle ja Parkanoon. Kurun metsäoppilaitos oli kahvipaikkana ja kuulimme siellä pienen esityksen nykytilasta.
Kävimme myös Kihniön Aitonevan turvemuseolla, jossa oli monenlaisia vanhoja turpeen nostoon liittyviä koneita metsäreitin varrella. Suota entistetään parhaillaan, ojia täytetään niin että maa vettyy entiseen tilaansa.Tässä on videolinkki Aitonevalle, klik.
Kiersimme myös Seitsemisen kansallispuistossa ja siellä olevalla Koveron perinnetilalla. Meilläkin on kotimuseo, mutta aina tuollaisilla retkillä jotain uutta jää mieleen. Mummolan palsamit!
Nyt katselin tarkalla silmällä myös pihan kukkapenkkiä ja totesin, että teen syksyn mittaan meilläkin vähän muutoksia vanhan puolen perinnepenkkiin. Suopayrttiä, Pietaryrttiä ja asteria siirrän muilta kukkamailta vielä entisten joukkoon!
Ruokapaikkana toimi Keihäsmatkoihin liittyvä Pyhäniemi. 1960-luvulla Kalevi Keihänen vei suomalaisia edullisille etelänmatkoille, kyseenalaisillekin.
Oppaan tarinan mukaan hän osti myös Pyhäniemen, jonne oli tarkoitus rakentaa jonkinmoinen seksikylä, joka taas oli ristiriidassa viereisen aidan takana olevan seurakunnan leirikeskuksen kanssa. No, siinä välissä Kaleville tuli konkurssi, eli erikoinen idea raukesi. Nyt paikalla toimii Holiday Clubin majoitusta, mutta museon puolella Keihänen on edelleen näkyvissä.
On kivaa kun joku järjestää tällaista mukavaa meille vanhoille, osallistujien on helppo vain nousta bussin kyytiin.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 