Jo monien, monien vuosien ajan olemme syksyisin käyneet mehuasemalla, sillä tuoremehu on todella hyvää. Nyt oli ensimmäien kerta, kun omenoita tuli niin vähän, että tuo käynti oli vaakalaudalla. Onneksi Nyrölän mehuasema oli jo auki ja saimme ajan tiistaiksi. Tyttären perhe avusti keräilyssä joka sujui melko nopsaan, sillä vain yhdessä puussa yhdestätoista oli runsaasti omenoita, muissa ei juuri mitään tai ei yhtäkään.
Ja nämäkin vähät olivat aivan pihlajanmarjakoin vaurioittamia. Ei niistä muuta voisi tehdäkään kuin pastöroitua mehua.
Jos tästä omenakadosta jotain hyvää yrittää löytää, niin nyt voi iloita siitä, että pudokkaiden parin viikon keräilyjaksoa ei tullut ollenkaan. Mieluummin olisimme toki senkin kumartelun tehneet lisämehun saamiseksi. Jospa ensi vuonna sitten!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 