Sateenkaari

Kuumuuden ja kuivuuden jälkeen vesi kotilahdella on ennätysmatalalla. Vastarannalla vasemmalla häämötävä  suuri kivi näkyi keväällä vain huipustaan,

vaalean rajan voi helposti erottaa nyt syksylläkin. Korkeusero kevääseen on toista metriä.

Vasta viime päivinä olemme saaneet kauan odotettua sadetta.

Toivottavasti se tuo avun myös niille monille, joiden kaivot ovat kuivuneet.

Sade tuo usien myös sateenkaaren, tälle kesälle niin harvinaisen näyn. Meillä on onni saada nähdä se avaralla peltoaukealla ihan kokonaan, jos vain auringon suunta sattuu olemaan oikea.

Se kultainen aarre odottaa kuitenkin tuolla sateenkaaren päässä vielä löytäjäänsä, ehkä seuraavat sukupolvet sen sitten kaivavat esiin.

Keuruulaisen koululuokan leirikoulussa Lapissa oli eräs oppilas viime viikolla todennut hienosti opettajalleen, että sateenkaaren päässä oleva aarre taitaakin olla se upea Lappi. Niinhän se on: Kaunis luonto ja maisema ovat suuria aarteita meille kaikille. Minäkin tunnen nyt niin, vaikka en lapsena, näissä samoissa maisemissa, sitä vielä ymmärtänytkään.