Kävimme tiistaina Tampere-talon muumimuseossa. Siksi nuo muumitalon asiat ovat nyt mielessäni ja minäkin tunnen itseni joskus melkoiseksi Muumi-mammaksi, joka säilöö perheelle varastoon purnukan jos toisenkin. Essukin on usein edessä, käsilaukku vain puuttuu.
Marja-aroniat ovat nyt parhaimmillaan, oli siis aika tehdä hyytelöä. Ensin mehua, joka hyydytetään hillosokerilla ja Melatinilla. Pikkuväkikin tykkää ruuan kanssa tosi paljon! No, nyt sitä on jälleen monta litraa, ”muumimamman kellarista” voivat lapset käydä hakemassa myös kotiin viemisiä.
Keräsin kompostiin avomaan kurkkujen kasvustot ja vielä löytyi kurkkujakin pari kiloa. Juuri sopivasti tähän ohjeeseen. Ovat mahtavan hyviä, kiitos Sylvi reseptistä!
Pavutkin ovat jo satonsa antaneet. Vielä viimeiset palot kiehautettuina pakkaseen ja kanoille lehdistöt. Joudumme keräämään niille nyt päivittäin vihreää, sillä kanatuiset saavat olla lopun syksyä tarhassa, koska kanahaukka hyökkäsi niitä pelottelemaan. Ja jopa ihan siinä isännän silmien edessä, rysähti puun oksalta suoraan päin verkkoa. Se pelästytti kanojen lisäksi myös meidät.
Viimeiset suuret ja kypsät tomaatit muuttuivat paholaisen hilloksi. Sitäkin on nyt valmistettu jo kolme kertaa.
Porkkanat kasvoivat osin ihan mahdottomiksi, halkaisija lähes kymmenen senttiä. Tuo kuorimaton on normaalikokoinen, aika iso sekin. Kuorin, keitin ja survoin ylipaksut pakkaseen, onpahan porkkanalaatikkoaineet sitten jo valmiina! Ja keitinliemi tietenkin talteen, sämpylöihin ja hiivaleipään. Pakasteeseen sekin pääsee, taitaa juuri ja juuri mahtua.
Syksyinen sadonkorjuu on mukavaa ja minusta on oikein kiva leikkiä muumi-mammaa. Paitsi että ne taitavat kyllä nukkua talviunta…
Oot kyllä ihaaltavan enerkine. Mullon vaikeuksia saara mehuksi pari pussillista viinimarijoja, jmikkä hätäpäissäni heitin pakastimehe. Muita kasvatuksia on sillai sopivasti, että katuaavat suaraa suuhu tai riittäävät muutaman aterian valamistamisehe. Keltaasista porkkanoosta tuli mullaki jättikokoosia, oranssit pysyyvät normaaliis mitoos.
Siinäpä se, että liikaa on kasvatuksia. Mutta kummasti talven mittaan nuo varastot hupenevat jälkipolville!
Onneksi kanahaukka ei tarhaan asti päässyt kanojen kimppuun. Kovasti olet kyllä säilönyt ja mikäs sen kivempaa sitten talvella availla omia säilykkeitä 🙂
Kanahaukka on ollut aiemminkin syksyinen riesa. Kesällä niitä ei onneksi näy!