Viime viikonloppuna saimme tyttären perheen avuksi syystöihin. Pikkuväki odotti pääsyä perunamaalle ja se olikin se tärkein puuha.
Kolme pitkää varhaisperunapenkkiä tuli kerätyiksi
ja kaikki kolme lajiakin säilyivät erossa.
Penkki kerrallaan!
Pikkuisin piika oli ensi kertaa ämpärinsä kanssa touhukkaana
ja halusi myös traktorin kyytiin.
Vaikka kesä on ollut niin kuiva, perunat olivat muhkeita ja kauniita. Topi-ystävä sanoikin 90-vuotiaan kokemuksella, että peruna tarvitsee vettä vain kattilassa. Näyttää pitävän paikkansa! Muutama vuosi sitten savimaata parannettiin hiekalla ja tuo työ on saanut ihmeitä aikaan. Tässä vanha lajike ”Manteli”.
Koska kellari ei ole vielä ihannelämpötilassa ja talviperunalajikkeet näyttäisivät olevan yhä kasvussa, ne jätettiin mummun ja papan hommiksi. Jos nyt sitten tuo 60-vuotias Porche-vanhus ei hajoa! Se nimittäin jäi viimeisen kerran jälkeen pellon päähän tyhjän akkunsa kanssa…latausongelmia. Eli meiltä loppuu perunan viljely sitten kun tuo vanha traktorikin. Uudemmassa on liian leveät pyörät vakoihin, näin minulle on ainakin kerrottu.
Mummi, äiti ja pikkurenki lähtivät yhdessä puolukoita etsimään ja vaikka kuivuus on verottanut rankalla kädellä tuttuja puolukkamättäitä, löysimme kuitenkin ihan mukavan yhteissaaliin reilun tunnin reissulta. Tuohon kukkaämpäriin mahtuu hiukan yli kymmenen litraa, vaikka se näyttääkin lasten leikkiämpäriltä 🙂
Eikä yhtään hirvikärpästä!
Luumut kypsyivät ja nekin on nyt kerätty. Kiitos!
Illansuussa oli vielä kesäisen lämmintä. Päätimme pitää saunan jälkeen lyhtyjuhlan ja ruokailla terassilla: Kananuijia, makkaraa, paistettua ruisleipää,
salaatteja
ja tietenkin lyhtyjä.
Illan pimetessä vielä taskulamppujen kanssa piiloleikkejä mummi vastaan pikkurenki ja isompi pikkupiika. Marjapensaiden ”viidakko” on tuohon leikkiin juuri sopiva paikka.
Kiitos kaikille, oli ihana viikonloppu!
