Tiistaina lähdimme isännän kanssa eteläiseen Suomeen parin päivän retkelle. Asioita oli muitakin, mutta tärkein niistä oli saada nähdä kansanooppera ”Aleksanteri II aikaan”, jota esitettiin Elimäen museoalueella.
Kirjoittaja ja säveltäjä on Jouni Sjöblom,
jonka edellisen kansanoopperan, ”Kustaan sota”, olimme nähneet kaksi vuotta sitten. Siispä tiesin jo etukäteen odottaa kauniita melodioita ja upeita sanoituksia. En pettynyt! Tässä kahden vuoden takaisesta esityksestä traileri , jonka mieleen painuvin laulu kohdassa 6.10, klik.
Ystäväni Raija oli mukana kuoroesityksissä kuten viimeksikin, ja hänen lapsenlapsensa myös silloin, kun koulu ei ole esteenä. Upeita pukuja,
kauniita sanoituksia. Yksi herkimmistä melodioista oli mielestäni tässä tunnelmaa tihkuvassa valssissa:
Tarina sijoittui samoille seuduille, missä 150 vuotta sitten oli eletty noita aikoja. Nyt yli 50 harrastajaa oli esiintymässä kauniissa maisemissa, ihastuneen yleisön edessä. Voisin lähteä uudestaan vaikka heti, niin nuo laulut jäivät mieltä kaihertamaan. Vielä ei ole myynnissä DVD:tä, joka sekin kyllä aikaa myöten valmistuu, kuten viimeksikin.
”… Kun kaikki haaveet elämän on kaatuneet ja viljan tähkät hallan alle maatuneet, mä uskon valon, auringon saaapuvan, kanssa uuden oraan kasavan. Sulat veet, niistä teet uudet sillat huomiseen, sulat veet, saapuneet on vuoksi elämän. Sulat veet virranneet on viikon päivän jokaisen, rakennan parempaa mä päivää seitsemän…” (Nälkävuodet)
Kun yökylässä saimme vielä ihanaa iltapalaa, katakarapupannua, niin aamulla oli haikeaa lähteä palaamaan kotipuoleen ja arkeen.
Kiitos tekijälle ja esittäjille ihanasta kansanoopperasta, kiitos illasta ystäville! Oli upea reissu, nautimme joka hetkestä.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kiitos, Riitta, kauniista kommenteistasi ja muustakin! Kyllä me esittäjätkin kovasti tykätään noista Jounin vaihtelevista lauluista-on herkkää sekä rämäkkää meininkiä. Tänä iltana ihan loistosäässä ollaan taas täysillä Aleksanteri II:n ajassa☺
Hyvää jatkoa esityksille!