Tämä kesä on ollut kuuma. Tukalan kuuma, mutta myös ihanan kuuma lapsia ajatellen. Heille jäi kesästä varmaan monta mukavaa muistoa, paitsi oman perheen kanssa ja muualla vietetystä ajasta, niin myös lomaviikosta meillä.
Minäkään en aiemmin tiennyt, että saippuakuplat kestävät järven pinnalla usein pitkäänkin. Ne olivat siinä lipuessaan huikean kauniita!
Kasvimaan reunassa olevat auringonkukat kasvoivat jättisuuriksi
ja yhdessä maa-artisokkien ja maissien kanssa ne muodostivat viidakon, johon oli helppo piiloutua.
Uimisen lisäksi vedellä oli mukava leikkiä. Tässä pestään leikkimökin kaikki astiat puhtaiksi.
Perunoiden noutaminenkin oli kuin leikkiä.
Puutarha on täynnä erilaisia marjoja, joita tuli popsittua myös ohimennen. Kuvassa oltiin tulossa kanalan iltatoimilta ja pikkupiika poikkesi matkalla karviaispensaan luo herkuttelemaan.
Puuvaja täyttyi jälleen saunapuista. Tässä ylpeät ahertajat
ja tässä heidän palkkarahoilla hankkimansa tavarat. Arvaat varmaan, kumpi on rengin ja kumpi piian!
Kurkkureki sai vettä
ja riemua riitti, kun mummon kesäkurpitsat olivat jälleen päässeet salaa kasvamaan liian isoiksi. Ongelmaan löytyi ratkaisu, kun seurakunnan nettisivuilla toivottiin niistä lahjoitusta sunnuntain lounaalle ja niin lähti lasti keittiölle, pikkupiika ja renkipoika itse ne sinne veivät.
Kaikkein hauskinta taisi kuitenkin olla se, kun laitoimme papan kanssa lapsille vesiliukumäen ystävän ohjeen mukaisesti. Pienin piika tyytyi vielä altaaseen,
mutta isommat vilistivät hurjaa vauhtia mäntysuovalla liukastettua pressua (hopeanvärinen on liukkaampi) alas, nurmikolle saakka. Vesi tuli järvestä ja oli jo valmiiksi lähes 30-asteista, joten kyllä tarkeni. Pikkupiika totesikin, että tämä oli hauskinta, mitä hänelle ikinä on tapahtunut. Mustikkamaan variksenpelätin seurasi ihmeissään kaksikon touhuja.
Kesä oli ihana, kuumuudesta huolimatta.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 