Virvon varvon tuoreeks´ terveeks´

Mistähän löytyisi pajunkissoja? Tuolla pellon takana näyttäisi pensaissa olevan jotain valkoista.

 

Ja niin kaikki paikalla olleet suunnistivat sinne. Mummo ja pienimmäinen vain katselivat riihitieltä,

kun toiset tarpoivat heinäpellolla kohti pajukkoa. Kamera oli äidillä.

Vähän on vaikeakulkuista pienimmille saappaille!

Onpas näitä hankalaa leikata

mutta pikkurengiltä onnistui sekatöörien käyttö jo mainiosti.

Ohho, miten paljon!

Ja sitten takaisin mummolaan. Mummikin jo tuolla tiellä näkyy odottelvan.

Heti tupaan päästyä piti alkaa oksien valmistelu.

Ai miten ihania!

Vielä piti odotella, että tulisi oikea virpomispäivä. Silloin pikkurenki ja -piika muuttuivat velhoksi ja noidaksi (noidalla mummon lapsuusessu).

Kun läheiset ja mutama naapuri oli käyty virpomassa, ihailtiin suurta munasaalista.

Ja koska kaikkea ei tietenkään syöty samana päivänä  (hyvä jos edes samalla viikolla), niin korin luona päivysti  munavahti.

Näin meillä viikonloppuna. Toivottavasti kaikki virvotut ovat ensi vuoden tuoreita ja terveitä. Ihania muistoja tuli joka tapauksessa kaikille melkoinen kopallinen.