Kanaterapiasta voi nauttia sään lämmetessä näin leppoisasti. Nyt Pilkku-Lotta ja Maijukka kurkkivat ikkunasta sateen viilentämää pihamaata eikä tuoleille ole vielä ilmaantunut istuskelijoita. Kyselyjä on kyllä tullut 🙂
Ensimmäisen yön jälkeen pesässä odotti lahja: Kaikki munivat! Suurin, turkoosiin vivahtava on Karoliinan. Siiri liittyy toivottavasti joukkoon heinäkuussa. Juuri näin ihania kanat ovat: ne suorastaan maksavat hoidosta!
Ja sitten viimeinen uutisista: Toukokuun Kotipuutarha-lehdestäkin löytyi tuttuja maisemia. Jamppa-kissakin siinä ylväänä tepastelee puutarhakäytävillä. Pian tuo aika hurahti viime kesän elokuusta, jolloin kuvat meillä otettiin!
Mutta nyt jännitän sitä, kuinka kauan kestää, ennen kuin Karoliina lopettaa Maijukan ja Pilkku-Lotan komentelun. Reppanat pienet, tuo iso madame ahdistelee niitä melkoisesti! Pelkäänpä, että kaksikko joutuu jäämään yöpuulle ikkunalaudalle (kakka-kasoista päätellen) eli on tehtävä joitain muutoksia orsijärjestelyissä. Puolitoista metriä ei nähtävästi riitä neljälle, kun joukossa on yksi poikastaan ylisuojeleva äkäpussi. Mokomakin matami…tulee ihan mieleen Pekan ja Pätkän Justiina. Kaulin vaan puuttuu – ja nuttura… hih.
Topakka Madam Karoliina ja poikasensa Siiri
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hyvät lahjat jo lahjoittivat kauniista kanalasta
Sitä minäkin ihmettelin, kun alkustressin luulin pitempäänkin tulokkaita vaivaavan!
Hei! Oi kun oli mahtavasti kanajuttua. (terkkuja vaan Madamelle:)
Ja että sinun puutarhaako oli lehdessä?, wow.
Ekku kertaa eksyin tänne, meillä myös niin puutarha kuin kasvimaa kiinnostaa! (kissojen lisäksi;)
-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-
No hei ja kiitos kommentistasi! Mukava tavata! Puutarha ja kanat – se on kyllä hyvä yhdistelmä. No, jo kanankakankin vuoksi 🙂
Meillä on kasvimaalla mukavat puukäytävät ja sen olivat huomanneet myös puutarhalehden toimittajat. Siksi kai he ottivat viime keväänä yhteyttä jutun tiimoilta.