Äitini isä Kalle on jäänyt meille lastenlapsille hyvin etäiseksi. Hän kuoli jo vuonna 1936, jolloin edellisessä postauksessa kertomani Lauri-eno oli vasta viisivuotias. Ei oma äitinikään paljoa isästään osannut kertoa, lähinnä vain sen, että kun kiviurakoitsijana toiminut isä oli kuolinvuoteellaan, 9-vuotias Aira oli hänelle ”sairaanhoitajana”. Se ammatti oli äidin mielessä vielä myöhemminkin, mutta ei hänellä ollut varaa opiskeluun. Tässä Kalle-isän kuolinvuonna otetussa kuvassa ovat kaikki sisarukset, nuorin vain parivuotias. Oli siinä äidillä huolta.
Lauri-enon muistotilaisuudessa Kalle-pappa sitten yllättäen tuli esiin. Tosin, emme me hänestä koskaan pappa-nimeä käyttäneet, eihän hän papaksi eläessään ehtinyt tulla. Mutta nyt käytän sitä kunnianimeä, sillä historia heräsi eloon, kun sain serkultani yllättäen lahjan museoon: Kallen kameran ja todistuksen. Kiitos!
Kamera on pieni, parin tulitikkurasian kokoinen. Se on suljettuna aivan litteä,
mutta avautuu haitarimaisesti hiukan isommaksi. Tällainen malli on nimeltään paljekamera.
Löysin netistä ihan samanlaisen, eli kyse on Liliput Ernemann-merkkisestä kamerasta. Täällä on suomalainen sivusto, josta myös löytyy vanhoja kameroita, jos ne sinua kiinnostavat, klik.
Mutta mielenkiintoisin oli tämä todistus, joka on vuodelta 1924. Siinä lukee, että Kalle Lahtinen on ottanut osaa tamperelaisen valokuvaamo Tuure T. Mäyrämäen järjestämiin valokuvauskursseihin kirjeenvaihdon avulla ”ja on hän siinä niin onnistunut, että hän voi nyt täydellisesti sekä ottaa että myöskin valmistaa kuvia”. Tästä Tuure on tullut vakuuttuneeksi Kallen töiden perusteella, niitä on lähetetty Tuurelle arvosteltavaksi.
Ja voi hyvänen aika! Kun lähdin seikkailemaan netin ihmeelliseen maailmaan eli kansalliskirjaston digiarkistoon, niin mitä löysin! Häme-lehden numerossa 18.9.1926 oli Tuure Mäyrämäen mainos:
Juuri tällaisen Kallekin oli ehkä pari vuotta aikaisemmin lukenut ja päättänyt osallistua. Käypä lukemassa, klik! Kurssilta hän sai pienen kameransa – tulikohan sitä myöhemmin käytettyä?
Suuret kiitokset lahjasta Jarmo-serkulle. Taas on uusille museoesineille tullut tarina. Nyt kun vielä löytäisi varmaksi edes yhden valokuvan, jonka Kalle-pappa tällä kamerallaan on ottanut ja ehkä kehittänytkin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 