Tunnelmasta toiseen

Viikonloppuna meillä oli surua ja iloa. Surua siksi, että saatoimme Lauri-enon tuhkat lepoon Keuruun hautausmaalle. Tuhkan siunaaminen oli itselleni ensimmäinen kerta ja huolimatta siitä, että evankelisluterilainen kirkko ei oikein sitä hyväksy, ainakin osissa seurakunnista se on luvallista ja osa papeista sen suorittaa. Minusta tilaisuus oli todella kaunis!

Asettellin ruusut pellavaisen tuhkapussin alle,

Bachin Air ja vanha virsi Taalaimaalta, kaunis laulu ”Oi katsopa lintua oksalla puun”, siinä osa musiikista. Merja-papin kauniissa puheessa tuli esiin myös vanha iltarukous, jonka äiti minullekin opetti ja kertoi, että se oli aikoinaan, hänen lapsuudessaan, heidänkin iltarukouksensa.

Kun lähdimme kohti hautapaikkaa, kukin otti ruusun mukaansa. Pieni, pyöreä hauta oli kauniisti reunustettu havuilla ja se lapioitiin läsnä olleiden miesten avulla saman tien umpeen.

Suntio siirsi odottamassa olleen nurmiturpeen kanneksi ja asetteli havut paikoilleen, jonka jälkeen laskimme ruusut havujen päälle. Vielä kynttilä ja loppuvirsi – oli niin hienoa saada kaikki kerralla päätökseen!

 

Muistotilaisuuden pöydällä oli sinivalkoinen kukkakimppu maljakossa, jonka löysin vuosi sitten Lauri-enon villiintyneestä pihapiiristä. Se oli silloin täynnä multaa ja sammalta, kyljellään heinien peitossa. Ilman siitä törröttävää tekoruusua en olisi sitä edes huomannut – montakohan vuotta se oli pihassa ollutkaan.

Mummon opettama iltarukous:

”Isä lasten armias, kaitse mua pienoistas. Vaikka kunne kulkenenkin turvanain on Herran henki. Auta mua Isäni, rakastamaan sanaasi, tottelemaan tahtoasi, muistamaan ain armoasi.”

Lauantaina olimme hirvikeitolla iloisemmissa merkeissä ja sunnuntaina jouluisessa jazz-konsertissa. Meitä vähän nauratti isännän kanssa, kun juttelimme, että toiset menevät kesäisin Pori Jazziin mutta meille riittää vanhan puukoulun kulttuuritilan, Kimaran, kevyen jouluinen konsertti.

Meneillään on pimeän marraskuun viimeinen viikko, jonka päässä odottaa iloinen juhla: Kolmet syntymäpäivät. Yhteen kakkuun pannaan kolme kynttilää, toiseen yhdeksän ja kolmas juhlija jää ilman kynttilöitä, niitä tulisi ihan liikaa puhallettavaksi. Juhlaa varten kävin jo siivoilemassa vanhaa taloa ja silitin ikivanhat jouluverhot ja -liinat paikoilleen.

Nyt siellä on jouluinen tunnelma, syntymäpäiväjuhlien kunniaksi.

Tällä hetkellä oman kodin täyttää kuitenkin  äidin vanhaan taikinajuureen leivottujen ruisleipästen herkullinen tuoksu.

Lapsuuden kodin tuoksu, mummolan tuoksu. Elämän tuoksu.

Kategoria(t): Sekalaista, Vanhan talon kunnostus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s