Kerroin aiemmin, kuinka suloinen viime kevään kukkopoikanen muuttui ilkeäksi yhtä rouvaansa, toista tehotyttöä kohtaan. Se uhitteli jo minullekin, joskaan ei vielä tarvittu apuvälineitä kanatarhaan mentäessä kuten sen sisaruksen kanssa ystävien kanalassa. Kiukkuista sukua taisivat olla!
No, se Mathias Karlsson -niminen komistus sai lähdöt ja tilalle saatiin valkoinen, pikkuinen silkkikukko. Melkein kaikki kukkomme ovat olleet Kalleja talon entisen asukkaan mukaan, mutta vaikka aluksi ajattelimme tästäkin Kallea, sen erikoinen ulkomuoto
romutti hetimiten ajatukset. Kuin Einstein, niin sanoi tytär ja niinpä tuo töyhtöpää sai arvolleen ja ulkomuodolleen sopivan nimen.
Monet naurut nauroimme Einsteinin käytökselle, sillä sen oli hyvin vaikeaa oppia kulkemaan sisälle ja ulos kanatarhassa eikä rouvalaumakaan välittänyt liiemmin sen kutsuista. Kerran seurasin, kun kanat menivät korkeaan ruohikkoon
eikä kukko voinut seurata, sillä silkkihousuthan siinä olisivat voineet likaantua.
Se käveli soratiellä edestakaisinja yritti kutsua rouviaan pois ”viidakosta”, mutta kukaan ei ollut kuulevinaankaan.
Jo heti alkuaikoina kiinnitin huomioni siihen, että tehotytöt pääsivät suureen suosioon maatiaisten kustannuksella. Ella saikin siitä nokkimisjärjestyksestä tarpeekseen ja vetäytyi hautomaan mikä johti siihen, että Bella-parka joutui täysin Einsteinin vihan kohteeksi.
Viimeisinä päivinä se ei saanut tulla edes ulos navetasta, sillä kukko hyökkäsi heti sen niskaan nokkimaan. Edes juomaan Ella ei päässyt, se täytyi ruokkia sisälle. Kun kaikki pääsivät hetkeksi nurmikolle, meni yleensä paremmin mutta viimeisenä päivänä näin tilanteen, jossa kana juoksi ympäri pihaa henkensä edestä ja kukko perässä vihasta leiskuen. Minulle riitti. Nyt mennään pelkkien kanojen kanssa, ellei sitten haudontapuolelta tule yllätyksiä – se nähdään viikon kuluttua. Ihana sopu kaikkialla!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 