Kymmenen päivää meillä oli aikamoinen huiske. Hulina alkoi viikko sitten perjantaina kaivinkoneen voimin, sillä nyt kaivettiin vanhan talon sadevesiputket ja rännikaivot paikoilleen. Homma jatkui vielä seuraavana maanantaina
ja saatiinhan me työmaapäällikötkin mukaan.
Tähänkin kaivantoon tuli putkia,
mutta sitä ennen oli meillä tuttu kirvesmies porrashommissa lauantaina ja muutamana iltanakin vielä.
Tiistaina kesätöihin tuli pikkurenki, josta kyllä on tullut jo ihan isorenki, mittaa likimain papan verran! Hän onkin jo taitava traktorikuski ja papan kanssa kaikki kaivurin esiin kaivamat kivet pääsivät pois pihapiiristä.
Välillä maalattiin navetan ikkunoita,
joita pappa rapsutteli. Kanalan väki tietenkin taas hommissa mukana.
Uudet omenapuu ja kirsikkapuu saivat paikkansa
ja uusien portaiden edusta täytettiin murskeella.
Kun renkipoika lähti perjantaiaamuna bussilla kohti Jyväskylää ja sieltä ystävien kanssa leirille,
pihassa jo huristeli uusi kuski ruohonleikkurilla. Mitenkähän jatkossa käy, kumpi ehtii ensin varata tämän työn? Pikkupiika 9 vee olikin yllättävän taitava tässä
ja pikkupiika 7 vee opetteli papan kanssa autoilua.
Välillä käytiin jätskillä ja pizzatkin haettiin ahkerille apulaisille, mutta hauskin palkinto oli varmaan se, että kananpojat kuoriutuivat juuri oikeaan, laskettuun aikaan. Kaikki ehtivät kuunnella sirkuttavia munia ja nähdä vastakuoriutuneita untuvikkoja.
Kuudesta munasta saimme viisi poikasta, kaikki erilaisia. Toivottavasti olisivat kanoja, kerran kävi niin että oli viisi kukkoa ja yksi kana!
Tytär tasasi möyrittyä maata ja kylvi nurmikkoa, välillä hän ehti aloittaa jo uuden matonkin kangaspuilla. Oli niin mukava viikonloppu, juhannusruusutkin tuoksuivat museotalon seinustalla.
Nyt on muutama päivä aikaa touhuta papan kanssa kaksistaan, mutta juhannuksena meillä on jälleen kymmenen lautasta ruokapöydässä. Hyvää keskikesän juhlaa teille kaikille!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 