Vaasan matka

Olimme viime viikolla aivan upealla reissulla Vaasassa ja Merenkurkussa. Ensimmäisen päivän retkikohteena lounaan jälkeen oli Vaasan merimuseo. Siellä olikin nähtävää! Kuparinen sumusireeni ja tämä lyhty,

joka on valaissut Valassaarten majakkaa. Sen hankinnasta Yle kertoo näin:

”Vuonna 1885 Gustav Eiffelin yritys rakensi majakan, joka seisoo Valassaarilla. Se tapahtui kaksi vuotta ennen kuin Eiffel-torni rakennettiin Pariisiin, joten voi sanoa, että maalaisserkku syntyi ensin. Valassaarten majakka on 36 metriä korkea. Kun se saapui, se otettiin maihin väärältä puolelta saarta, joten se piti vetää pari kilometriä saaren toiselle puolelle.Vuoteen 1964 asti majakka oli miehitetty ja lähetti valomerkkejä väylille Henry-Lepauten liikkuvan linssin avulla. Majakka hankittiin karikkoisten ja matalien vesien vuoksi. Majakka päätettiin hankkia, kun samana yönä haaksirikkoutui viisi alusta.”

Hylyistä pelastettuja esineitä oli paljon. Tässä on Vestkustenin salongin kattoikkuna ja muita laivasta nostettuja esineitä.

Norrskärin majakan apteekkiarkku lääkkeineen:

Kerron maan kohoamisesta vähän myöhemmin, mutta näissä kuvissa se konkretisoituu noihin kivipalloihin, jotka kukin näyttävät veden korkeuden muistaakseni sadan vuoden välein. Satoi vettä, joten emme päässeet kävellen paikkaa tutkimaan. Kuvat nappasin bussin ikkunata.

Tämä taaimmainen merkki on kyllä aikamoisen kaukana rannasta! Vaikeaa kuvitella, että aallot ovat loiskineet täällä vain muutama sata vuotta sitten.

Merimuseon jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa Pohjanmaan museoon. Kyllä sielläkin oli näkemistä! Vaasan palosta pelastettu 1600-luvulta peräisin oleva kirkon kattokruunu

ja palon hiillyttämien hirsien edessä tunteita herättävä nukke, jonka pikkutyttö oli ottanut mukaansa isän viedessä häntä turvaan.

Tuo miltei koko kaupungin tuhonnut tulipalo alkoi 3.8.1852. Sen syttymisestä kerrotaan, että vöyriläinen torppari ja kulkukauppias tuli yöjalassa latoon, jossa säilytettiin eläinten kuivikkeena käytettyjä sammalia. Hän sytytti piippunsa ja tulitikku putosi humalaisen miehen kädestä herkästi syttyvään sammaleeseen. Mies pakeni ratsain mutta sen verran omatunto vaivasi, että hän tunnusti kuolinvuoteella syyllisyytensä lääkärilleen, joka ei kuitenkaan kertonut asiasta ennen kuin omalla kuolinvuoteellaan. Vain 24 taloa säästyi, yli 300 tuhoutui. Tämän kirjan minäkin aion lukea:

Toisena päivänä lähdime kohti Raippaluotoa Granösundin saaristoaismuseoon. Maassa oli vielä lunta,

mutta pääsimme kuitenkin tutustumaan rakennuksiin.

Erityisen mielenkiintoisia olivat tarinat valaanpyynnistä. Se on nykyisin luvanvaraista eikä lihaa saa myydä. Vielä 1950-luvulla valaanrasvaa, traania, käytettiin Tikkurilan maaleissa. Tässäkin rakennuksessa, kuten opas tuossa meille kertoo.

Tämä on valaampyyntivene, jossa metsästäjä vietti meren jäällä pitkiäkin aikoja. Puukotelossa säilytettiin asetta.

Ase tuettiin lautaan, metsästäjä vaani hylkeitä makuullaan jäällä.

Matka jatkui sitten Svedjehamiin, jossa kävimme Saltkaret-näkötornissa.

Meri oli jäässä, joten moreeniharjanteet eivät näkyneet yhtä selvästi kuin kesäaikaan.

Kolmen kilometrin paksuinen mannerjäätikkö on korkeimmillaan vielä 20 000 vuotta sitten peittänyt Pohjolaakin. Maa painui melkein kilometrin verran ja kun jää suli, alkoi palautuminen. Joka vuosi kohoamista tapahtuu vajaa sentti, sadassa vuodessa siis noin metri. Noin 2000 vuoden kuluttua tuosta voi kävellä suoraan Ruotsiin! Tämä on aluetta, joka on ainoa Unescon maailmanperintökohde Suomen luonnossa. Täältä voi lukea jääkauden jäljistä Merenkurkussa.

Suomen pisin silta, Raippaluodon silta, on 1045 metrin pituinen.

Upea! Täällä oli myös herkullinen Berry´s lounasravintola.

Ja sitten kohti Strömsötä. Yle Teemalla on jo vuosia näytetty ohjelmaa, joka tehdään juurikin täällä. Kun joku homma kotona ei onnistu, sanomme usein: ”Ei mennyt niin kuin Strömsössä!”

Oli kyllä mukava nähdä kaikki ne ison huvilan huoneet, joissa ohjelmaa kuvataan. Onneksi työ oli loppunut siltä päivältä, niin pääsimme oppaan kanssa tutkimaan tarkemmin sisätiloja.

Paljon valaisimia ja kameroita

tuttu keittiö

ja ompeluhuone.

Tämänkin ohjelman seuraajat muistavat:

Strömsö-paita on suunniteltu

näiden kaiteiden koristeiden mukaan.

Tulipa mieleen, että voisiko pohtia meidän museotalon koristeista Könttäri-paidan?

Viimeisenä aamuna heräsimme jo kuudelta, sillä kahdeksalta oli lähtö Risön luontopolulle. Sielläkin oli vielä lunta

mutta hyvin selvisimme märänkin alueen yli lintutornille.

Oikea vesilintujen paratiisi! Kevät oli kuitenkin myöhässä.

Kaikkein ihanin maisema patikkaretkellä oli tämä pitkospuualue:

Siinä olisin voinut kävellä edestakaisin vaikka tunnin, oli se niin mieliinpainuva ja kaunis sumuisessa säässä.

Luovutettuamme huoneet suuntasimme kauppahallikierroksen jälkeen vielä Vanhaan Vaasaan, missä paikallisopas kertoi tarinoita Vaasan palosta. Kirkon rauniot olivat vaikuttava näky, harmi vaan että ne ovat nykyisin ilkivallan vuoksi verkkoaidan takana.

Tiiviit kolme päivää hujahtivat nopsaan. Olimme niin iloisia siitä, että tuli lähdettyä mukaan. Kaikki todella meni ”niin kuin Strömsössä”! Kiitokset Matka Mäkelälle tästä ja monesta muusta mukavasta retkestä.

Advertisement