Ihania, lämpimiä päiviä,

niitä riitti viimeviikolla ja saimme kasvihuoneen kesäkuntoon. Uudet turpeet

ja lopuksi vielä keskikäyvävän uudistus. Kyllä tomaattien kelpaa!

Pari päivää meni navetalla, sillä ihan pian saamme ensimmäiset kanat. Kanatarha rakennettiin yli 10 vuotta sitten ja ne osat, jotka olivat vain tavallista lautaa, olivat jo osin melkoisen lahot.

Varovasti irroitimme ruuveja ja nauloja, että saimme lautoja pois ilman suurempaa romahdusta.

Aivan seinän vieressä oli tuomipihlaja, jonka vesat ja juuret olivat levinneet tarhan puolelle.

Yksi oksa oli huomaamatta kasvanut niin, että verkko oli sen sisällä! Tässä kuvassa on se pätkä, oksa molemmin puolin on jo sahattu pois.

Päätimme pienentää tarhaa, sillä olihan se oikeastaan liian suuri, kun kanat kuitenkin pääsevät päivittäin ihan vapaaksikin. Verkko oli helppo kääntää edellisen pystytolpan takaa, kaivoimme alapuolen maahan kuten se ennenkin oli ollut. Lisäksi esteeksi laudat ja tiilet, ei taida ketun tassut päästä tuosta läpi paistien puolelle.

Lahoja lautoja vaihdettiin aika paljon.

Katto tehtiin tällä kertaa verkosta, joka meillä aiemmin on ollut mansikkamaan suojana. Siihen ei ikinä ole tarttunut lintuja, on se niin paksua ja tukevaa ainetta. Ihan vaan ratutalangoilla kiinnitimme sen seinäverkkoon, sillä talveksi otamme sen pois.

Nyt kaikki on valmiina uusille kanatuisille. Nämä kaksi, jotka esikoinen hakee vaimonsa kanssa Ellun kanoilta, ovat maatiaisrotua ja toivottavasti joskus hautovatkin. Muutaman viikon kuluttua haemme Puurin kanalasta kolme tehotyttöä, joilta saamme todennäköisemmin munia päivittäin. Nam nam!

Kävimme lopuksi läpi kaikki marjapensaat: sammaleiset, vanhimmat oksat poistettiin.

Marja-aroniat olivat levinneet liian paljon, moni maahan taipunut oksa oli yllättäen juurtunut. Nyt tuokin alue on siistitty. Vielä on tehtävä kierros traktorin kanssa, sillä kaikkialla on paljon pois vietäviä oksia. Kevätsiivousta!