Olemme isännän kanssa ”valloittaneet” suksilla neljä eri järveä, useampaankin kertaan. Lenkkien pituudet ovat olleet kuudesta kymmeneen kilometriin ja sääkin on ollut oikein hyvä. Kiitos näistä ihanista laduista!
Sunnuntaina oli pilvistä ja niin päätimme aloittaa kevään ensimmäisen puutarhatyön – omenapuiden leikkauksen. Jänissuojat olivat nyt ensimmäistä kertaa tarpeeksi korkeat eikä tuhoja ollut ollenkaan.
Onneksi kauriit eivät ole vierailleet omenapuiden luona, pihassa keittiön ikkunan alla ne kyllä käyvät jäniksien kanssa.
Tämä iso kauramökki on kaadettu muutaman kerran niin, että katto irtoaa ja sisusta on helppo syödä. Viimeisimmällä kerralla reunoja on järsitty melkoisesti, tuo sälä on kaikki irrotettu viime yön aikaan. Nyt saa mökki lähteä varastoon!
Eihän vanhoissa omenapuissa paljoa leikattavaa ole: Yritetään pitää latvus ilmavana, sisältä oksia pois. Kituliaat ja kuivat kasvustot tarkistetaan ja mahdollisesti poistetaan. Haluamme myös katkaista sellaiset oksat, joista on haittaa ruohikon leikkauksessa. Toisiaan hankaavat oksat käydään tietenkin läpi – kumpi jää? Ja kaikki pitkät ”vesiversot” joko kokonaan pois tai sitten noin puolet vuoden kasvusta. Tärkeää on, että ulos päin kasvava silmu jää ylimmäksi. Ja jos sahataan iso oksa, tappia ei saa jäädä. Tässä on kuva hyvin umpeutuvasta leikkausjäljestä, joka aikoinaan on sahattu oikein, läheltä runkoa.
Meillä on hyviä työkaluja korkeisiin puihin: Jatkovarsia leikkureihin
ja sahaan
sekä tämä pitkävartinen sähkömoottorisaha.
Kolmisen tuntia tuossa kului ja melko lailla on valmista. Kunhan lumi hupenee, voimme jatkaa marjapensaiden ja vadelmien kimpussa.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 