Olikin kulunut jo kolme vuotta siitä, kun viimeksi pääsimme Lapin lumille hiihtelemään. Silloin valitettavasti sairastuin heti alussa ja kun isäntäkin sairastui, lähdimme kotiin suunniteltua aikaisemmin. Koska esikoinen on vielä tämän kevään työssään Kemissä, meillä oli mukava taukopaikka tiedossa ja niin lähdimme tuttuun, ystävien omistamaan mökkiin lomalle.
Kemiin on parin vuoden ajan rakennettu Euroopan suurinta biotuotetehdasta, jonka pitäisi valmistua syksyllä. Koko alue on peräti 250 hehtaaria ja töissä on noin 3000 henkilöä eri puolilta maailmaa. Olemme koko ajan seuranneet web-kameroista (klik) työmaan edistymistä ja nyt näimme kaikki ne korkeat siilot ja pitkät kuljettime ihan livenä. Huh huh!
Nuo siniset laatikot ovat toimistokoppeja, joista yhdessä esikoinenkin hoitaa logistiikkapuolta. Kylläpä ne näyttävät pieniltä suurien rakennelmien edessä.
Illalla esikoinen vei meidät syömään Puistopaviljonkiin, näin kauniiseen, yli 100-vuotiaaseen rakennukseen:
Tässä hieman sen historiaa:
Nam nam, herkullista ruokaa!
Aamulla jatkoimme iloisin mielin kohti Ylläsjärven latuja. Tuo mökkialue on suomaastossa, joten ei ole haastavia nousuja eikä laskuja, vain ihania tasanteita ja pieniä kumpareita.
Maanantai oli hurjan myrskyinen, ladut avoimilla paikoilla olivat heti tukossa ja risuja lenteli kaikkialla.
Aika isolta alueelta katkesivat sähköt kuudeksi tunniksi, se antoi hiukan lisähaastetta kun vettä ei tullut eikä vessaakaan voinut käyttää. No, makkaraa voi paistaa takassa ja leipää lisukkeineen kyllä oli. Kynttilän valossa istuminen rauhoitti silmät niin, että pimeän pihamaan tähdet loistivat paljon kirkkaammin kuin koskaan ennen!
Ja pikkuisen näkyi revontuliakin.
Hiitäminen on kyllä suuri nautinto laduilla, jotka ajetaan latukoneella joka päivä.
Yhtenä iltana kävimme Äkäslompolon Pyhän Laurin kappelissa
kuuntelemassa ranskalaisen Allegri-lauluryhmän konserttia.
Siinä esitettiin 13 erilasita Ave Mariaa, eri puolilta maailmaa.
Lauantaina esikoinen tuli vuorostaan meitä tervehtimään, puolison suunnitelmat valitettavasti muuttuivat työesteen vuoksi. Vaikuttavin nähtävyys sunnuntaina oli Lainion jäähotelli, joka rakennetaan joka vuosi uudelleen. Lumitunneleissa
on 12 jääsviittiä jäävuoteineen.
Ravintolakin on jäästä tehty.
Tänä vuonna koristeveistosten aiheena olivat maailman eri kaupungit ja niiden nähtävyydet:
Kun viikon jälkeen hyvästelimme kodikkaan mökin
ja palasimme kotiin, tuntui siltä, kuin olisimme olleet poissa paljon kauemmin. Oli kyllä taas niin rentouttava reissu, jospa isäntä vielä joskus jatkossakin jaksaa pohjoiseen ajella. Mutta matka täältä sinne kestää yli kymmenen tuntia ja jokainen vuosi vanhentaa meitäkin. Toivoisin silti, että vielä saisin nähdä tämän käkkyräisen männyn
kituliasta kasvua, joka aina tuo mieleeni sadun kirjasta Pilvipaimen. Tarinasta voit halutessasi lukea täältä, klik. Ja kun katsoin käkkyrämännyn kuvan tuosta yhdeksän vuoden takaisesta surumielisestä postauksesta, totesin, että juuri mitään ei ole tapahtunut sen elämässä eikä tuo viereinen kuusikaan ole paremmassa asemassa. Ehkä vielä tavataan!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 