Kipsin kanssa

Kerroin aiemmin, että kompastuin ruskamatkalla pieneen juurakkoon. Ranne ei juurikaan ollut kipeä, matkavakuutuksen vuoksi lähdin kuitenkin kotiin palattuani näyttämään sitä lääkärille. Monta liikettä ja käännöstä oli kivutonta, mutta yhdessä väännössä sattui. Röntgenkuva paljasti hienoisen murtuman ja niin siinä kävi, että sain kolmeksi viikoksi kipsilastan. Ei kiva! Nyt tuli haastetta syksyn loppuihin töihin, mutta onneksi voin jonkin verran osallistua ja onneksi isäntä on jo kunnossa. Vasen käsi vaan on niin kömpelö jopa kahvimukiin ja toki tämä kaikkine hankaluuksineen vie mieltä myös matalaksi.

Kasvihuoneesta kuitenkin kerättiin pois loput tomaatit, hyvin ne ehtivätkin kypsyä. Vain muutama terttu jäi jälkikypsytettäväksi vaikka taimia oli parikymmentä.

Viinirypäleitä isäntä leikkeli toista ämpärillistä. Mietin, että jos olisin ollut terve, olisin ehkä kokeillut hyytelöä. Siemenet pitäisi kuitenkin kiehautuksen jälkeen paseerata siivilän avulla, se ei olisi mitenkään onnistunut minulta. Siispä osa syötiin siltään, osa jaettiin ystäville ja osasta tytär tekee aronioiden kanssa viiniä.

Rypäleiden pitää antaa kypsyä kunnolla, vasta sitten ne ovat makeita. Meillä niitä alkoi jo melkein pudota ja kyllä oli maku kohdallaan. Huomasin mullassa monta uutta Zilgan alkua, viime syksyn pudokkaista oli tullut taimia. Upotan purkit multaan kasvihuoneessa jos joku vaikka ensi vuonna haluaisi aloittaa kokeilun. Kun kasvihuone oli tyhjennetty, isäntä pesi sen kevättä odottamaan.

Viime vuosista viisastuneina hankimme jänissuojaksi korkeat, 150-senttiset verkot. Entiset, 110-senttiset, ovat todellakin liian matalat, päärynäpuutkin saavat tästä lähtien ehkä kasvaa rauhassa.

Vaikka ranteessa ei murtumakipua paljoa ole, kipsi painaa nivelrikkoisia niveliä ja olo on toisinaan aika tuskaista. Yritin tunkea kipsin alle palan lampaan taljaa, toivon sen auttavan että iho ei ainakaan rikkoontuisi. Pikkupiiallakin oli synttärit, mutta onneksi saimme ystävien mukana lahjakassin lähetetyksi. Nyt lasken päiviä kipsin poistoon, muutama tärkeä syystyö olisi vielä odottamassa. Ja jos syyslomalla saamme pieniä vieraita, mummo on toivottavasti jo kunnossa!