Vanhimmat puutarhavadelmarivistöt ovat jo 30 vuotta antaneet hyvin satoa. Viime vuosina jänikset ovat talvisin alkaneet nakertaa niitäkin ja ehkä juuri siitä syystä kasvu on heikentynyt ja sekaan on ilmestynyt villivadelmaa. Siksi päätimme uusia kaksi vanhinta riviä. Tiedän kyllä, että uusi vaattumaa kannattaisi laittaa mahdollisimman etäälle vanhasta tai ainakin luonnonvatuista, mutta pihapiiri maapohja antaa haasteita eikä pelloillekaan voi enää levittäytyä. Siksi esikoinen kaivoi kaivurillaan vanhat juuret pois ja maanparannuksen jälkeen uudet taimet ovat jo reippaassa kasvussa. Kaksi tällaista Ottawa-riviä on entisten tilalla.
Katteeksi laitoimme tällä kertaa Kekkilän uutta istutuskatetta, joka oli yllättävän hienojakoista mutta toivottavasti ajaa asiansa.
Muutama vuosi sitten teimme kesäkeittiön luokse uuden pensasvadelmarivistön, joka nyt on satoikäinen. Isäntä teki siihenkin kehikon, sillä vaikka kasvusto on suht matalaa, niin marjojen painosta maahan kaatuvat oksat jäävät helposti ruohoa leikatessa koneen alle. Sivurimoja varmaankin nostetaan myöhempinä vuosina, kun pensaisiin tulee korkeutta lisää.
Aiemmin ei vadelmia ole tarvinnut suojata linnuilta, saa nähdä miten nyt käy. Muutama pikkulintu ei paljoa vahinkoa saa aikaan, mutta jos pelloilla kiertelevä kymmenien naakkojen lauma sattuisi pihaan tupsahtamaan, niin huonosti kävisi. Täytyy tarkkailla!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 