Jänikset olivat talvella, vahvan lumipeitteen ansiosta, tehneet paljon tuhoa pienille päärynä- ja omenapuille, suojaverkot olivat liian matalia.
Jopa nuori vaahtera on kuorittu kokonaan.
Juhannusruusuja meillä ei ole nähty useaan vuoteen, sillä niistä napsitaan talviaikaan kaikki pienet, kukkia tuottavat oksat
ja angervot luonnollisesti syödään mataliksi. Nyt huomasin, että myös leimukukkia on syöty, vain kymmensenttiset varret ovat paikoitellen jäljellä. Ja pihapiiri rajoittuu kuitenkin viljeltyihin peltoihin! Syömistä siis riittäisi ilman puutarhaakin.
Suihkutin hirvensarviöljyä kasvimaan lautareunuksiin, mutta joko se ei tällä kertaa auttanut tai sade oli huuhtonut hajut mennessään – joka tapauksessa pavut, punajuuret sekä herneet joutuivat jänisten ja ehkä naakkojenkin tuhokohteiksi. Nyt, uusintakylvöjen jälkeen, laitoimme tukevat metalliverkot laatikoiden reunoille. Ainakin pitkäkorville se näyttää olevan riittävä este.
Alapihalla on satoisa Latvian matala -kirsikka, jossa keväällä huomasin runsaasti kuivuneita oksia. Syykin selvisi myöhemmin: Maassa kulki pitkä myyrän käytävä suoraan kirsikkapuun juuristoon.
Myös samalla aluella kasvavista idän unikoista puolet kasvustosta on kadonnut. Vain muutama kukka jäljellä!
Jopa vanhan puolen yksi iso omenapuu näyttää kovin kärsineeltä, viime vuonna lähistölä kävelevän jalka hupsahti myyrän onkaloihin.
Räkättirastas teki pesän kotipihan omenapuuhun, sieltä onkin hyvä tarkastella marjatarhaa ja sadon kypsymistä.
Kaikki tämä, liitettynä isännän terveyshuoliin, saa aikaan sen, että itseltäni loppuu puhti ja kasvattamisen ilo. Ei vaan jaksa enää välittää mistään ongelmasta. Rikkaruohot rehottavat, rönsyleinikki valtaa kaiken. Kun tuho tulee samaan aikaan ilmasta, maalta ja maan alta sekä hiipii kaikkialle hyökkäävän maahumalan tavoin pitkin aivan maan pintaa,
niin tämä mummo nostaa rukkaset naulaan. Menköön puutarha mullin mallin, väliäkö sillä. Ei vaan ehdi eikä jaksa. Asiat on asetettava tärkeysjärjestykseen.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 