Kanalan koululaiset

ovat oppineet jo kulkemaan hienosti tikapuitaan pitkin. Ikkuna saa olla avoimena kaiken aikaa ja neidit pääsevät pihalle sitä mukaa kun mieli tekee. Emännän yölliset kanalareissut ovat vain muisto!

Koska kanoja ei iltaisin enää tarvitse ottaa kiinni sisäänmenoa varten, keräsimme myös ulkotilaa pienentäneen lisäaidan pois. Nyt niillä on tilaa kulkea ja ruopsuttaa ja kun säät ovat viimepäivinä olleet kovin sateisia, neidit ovat hyvin hoksanneet mennä suojaan sitä varten asennettujen katosten alle. Laitoimme myös tarhan ulkopuolelle matalan aidan, johon kanatuiset voi päästää joksikin aikaa ruohoa maistelemaan ja ihme kyllä, voikukatkin kelpaavat nyt muun vihreän lisäksi. On helpompi nokkia tiukasta, maassa kiinni olevasta tupsusta sopivia paloja, kuin että yrittäisi niellä emännän keräämää heinää, joka usein on yli 10-senttistä.

Ja se on mukavaa, että ne tuntevat emännän ja tulevat ruokakupille heti kun näkevät minun tulevan! Kaikki kanakoulun oppitasot on nyt siis käyty, jotkut ovat edistyneet jopa juoma-automaatin käytössä. Vielä mietityttää, että jos päästän ne ihan vapaaksi, pysyvätkö ne yhdessä ja tulevatko illalla tarhaan niin kuin pitäisi? Isolta pihalta niitä on mahdotonta löytää ja joutuvat pian ketun saaliiksi.

Kova tuuli sai aikaan tuhoa kasvihuoneessa: Ovet olivat kuumana päivänä aivan auki ja yks kaks idästä noussut puhuri sai sisällä aikaan ylipaineen, joka työnsi toista päätyä niin paljon, että neljä lasia romahti maahan.

Lasiliikkeestä haettiin uudet lasit, mutta niiden paikalleen pano nykyisessä terveystilanteessa oli mahdotonta vaikka se ennen on käynytkin ihan näppärästi. Onneksi saimme jälleen apua naapureilta! Suuret kiitokset heille.

Nyt on se aika vuodesta, kun on vähiten puutarhatöitä. Korvasieniä kävin etsimässä ja löytyihän niitä,

mutta vielä ei ole marja-aika eikä pihallakaan ole juurikaan hommia ruohonleikkuuta lukuunottamatta. On toisaalta ihan hyvä aika isännänkin sairastaa tuota viheliäistä vyöruusua, jonka jatkoksi tuli postherpeettinen neuralgia eli hirmuinen hermosärky. Kun nyt sivusta seuraa, miten kamalaa se on, niin itse otin jo ensimmäisen rokotteen varmuuden vuoksi. Kunpa olisi hankittu molemmille se jo aiemmin, olihan siitä puhettakin. Sitä kun ei kukaan tiedä, kestääkö kipu viikkoja, kuukausia vai jopa vuosia.

Mutta keväinen vihreys

ja pikkutyttöjen pilvikirsikat,

ne tuovat iloa meille molemmille.

Advertisement
Kategoria(t): Kanala, Kasvihuoneessa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s