Lumien sulaessa vettä riittää vesistöissä. Omassa rannassakin veden korkeus on noussut huimasti, jo kaksi kertaa olemme vetäneet laituria rantaan. Onneksi se on kiinni vahvalla narulla!
Kevätperinteisiimme kuuluu myös käydä lähialueiden koskia kuuntelemassa ja kuvaamassa. Vapunpäivänä oli siihen juuri sopiva tilaisuus ja ensin suuntasimme kohti Multiaa, Tamppikoskelle. Muistan lapsuudesta – kävimme silloinkin keväisin täällä – että heittelimme pieniä puunpalasia yläjuoksun puolelle ja odotimme sillan toisella reunalla niiden seikkailua alavirtaan. Kenen risunpätkä oli johdossa?
Tamppikoskelta palasimme vähän matkaa takaisin päin, sillä Jukojärven tiellä odotti ensin Virtalankoski,
jossa vesi oli jo levinnyt pellonkin puolelle.
Metsäalueilla lunta oli vielä paljon!
Lopuksi tuli sitten se upein, Korkeakoski. Korkea se onkin ja nyt kun vettä on paljon, yläjuoksun puolella vesi syöksyi kahta kautta
tien ali
jatkaen siitä kapeana, valkoisena kuohuna. Kaunis myllyrakennus kertoo menneistä ajoista
ja koski kohisee sen vierestä matkaansa eteen päin. Upeaa!
Niin mekin jatkoimme sitten kohti kotia. Sima ja munkit, eihän se vappu muuta tarvitse koskikuohuvien lisäksi.
Hyvää äitienpivää kaikille !
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 