Kun vanhan talon puolella loppiaisen jälkeen alkoi vessan vesivuodosta johtuva remontti, luulimme, että se valmistuisi kahdessa-kolmessa viikossa. Niinhän se olisi mennytkin, mutta kun samalla paljastui kellarikerrokseen johtavan viemärin huono kunto, työ jatkui yhteensä noin kolme kuukautta. Pienestä vessaremontista tuli suuri viemäri- ja putkiremontti. Silloin se tuntui kauhistuttavalta, mutta nyt kun kuukausi sitten loppuneen työrupeaman sotkutkin on jo siivottu, päällimmäinen tunne on vain tyytyväisyys. Nyt voi huoletta käyttää vessaa ja vesivahinkojenkin riskit on minimoitu. Alussa saunan pesuhuone näytti tältä:
Sehän oli ihan siisti ja tuossa vaiheessa luulimmekin, että kun ylhäältä tuleva uusi muoviputki liitettäisiin alakerran vanhaan rautaputkeen ( myöhemmässä kuvassa suihkun vieressä katon rajassa), työ voitaisiin lopettaa tähän. Juha kuitenkin kuvasi putkiston ja se paljasti ensin osittain tukkeutuneen
ja lopulta ihan täysin tukkoisen putken.
Ei ihme, että tuosta lattiakaivosta pulpahti toisinaan viereisen vessanpöntön jätteet lattialle, huh.
Piti purkaa seinien laatoitus
ja lattia
ihan viemäriputkiin saakka ja vielä 10 senttiä niiden altakin.
Purkujäte kannettiin ämpäreillä kuljettimeen, joka nosti sen suoraan peräkärryyn. Se oli kyllä suuri helpotus, sillä muutoin jäte olisi pitänyt kantaa ahtaita ja jyrkkiä portaita pitkin ylös ja ulos. Oma kotimme näkyy taustalla.
Kiitos halkoluukun, että näin voitiin toimia! Siltikin kymmenien ja taas kymmenien sankojen kantaminen oli miehille raskasta hommaa.
Uudet viemäriputket paikoilleen, jonka jälkeen kannettiin taas,
tällä kertaa singeliä täytteeksi
eristeiden ja lattialämpöputkien sekä valun alle. Kiitos myös talkoolaisille, Markulle, Matille ja Manulle!
Vanhat vesiputket poistettiin, siksi muutama kattopaneelikin jouduttiin uusimaan. Katto maalattiin ja Timo asensi sinne uudet valaisimet – vanha iso loisteputkivalaisin löysi paikkansa viereisen varaston katosta.
Vinot seinät suoristettiin levyillä.
Saran ja Janin laatoitusurakan jälkeen näytti tosi ihanalta.
Ennen ilmanvaihto hoitui näin,
nyt uusi tuuletin käynnistyy imemään kosteutta samalla kuin valot napsautetaan päälle ja jatkuu hetken niiden sammumisen jälkeen.
Tällä hetkellä kaikki on melko lailla kunnossa. Niin siistiä kaikkialla! Ja ennen kaikkea: Se ikävä haju, joka johtui sekä viemäreistä että seinän välissä olleesta kastuneesta Toja-levystä, on nyt poissa.
Suihkutiloissa ei ole koskaan ollut yhtään säilytyspaikkaa, nyt tilasin netistä kapean ja korkean kaapin, joka asennetaan lavuaarin ja saunan oven väliin. Käytetty peilikaappi maksoi 5 euroa, joskus on tuuriakin! Myöskään bidesuihkulle tai vessapaperirullalle ei ole vielä laitettu pidikkeitä paikoilleen.
Maalaamista kuitenkin vielä riittää, esimerkiksi eteisen ovet ovat pahasti hilseilleet.
Entinen styrox-katto, joka vaurioitui toiselta reunalta putkien poiston yhteydessä,
on nyt kunnossa,
sillä siihen asennettiin uudet levyt, joiden alle valaisimen sähköjohdot saatiin piiloon. Niin valoisa ja listatkin millilleen paikoillaan!
Portaikon liiketunnistevalo syttyy kulkijan iloksi ja valoa riittää nyt, kun tummankeltainen seinä
on maalattu – kiitos tyttärelle! Jossain vaiheessa tuo tumma muovimattokin pitää kyllä vielä uusia.
Portaiden yläpäässä olevassa tilassa on edelleen hommia, joita tytär on onneksi innostunut tekemään. Itseltäni alkaa puhti jo hiipua! Täällä pelkkä maali ei riitä,
tasoittamista on melkoisesti.
Vaan eipä ole kiirettäkään. Nyt ei aloiteta minkäänlaista remonttia (ainakaan vähään aikaan). Odotellaan vaan säiden lämpenemistä, että voisin järjestää tämän urakan sankareille juhlaillan museokierroksen kera. Kiitos kaikesta kaikille! Olette NIIN mahtavia!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 