Haapamäen Suojalla on jo takana. Pari viikkoa siitä pian onkin, mutta kun se tosiaan oli elämys, niin vieläkin mielessä pyörii kaikki se kauneus. Il trovatore oli kuvattu Veronassa, pyöreän, 2000 vuotta vanhan areenan raunioissa klik, jossa vuosittain järjestetään viikkoja kestäviä oopperajuhlia. Oli MAHTAVAT puitteet esitykselle! Olen nähnyt kyseisen oopperan elokuvana aiemmin, en muista missä esitettynä, mutta jos puvustus on nykyaikaista niin kuin silloin oli, niin tunnelma on aivan toinen samasta musiikista huolimatta. Nyt täytyy sanoa, että kaikki oli värejä myöten kohdallaan. Lattiatasoksi rakennettu liuskekivimainen, nouseva esiintymislavakin sulautui taustan vanhoihin istuinportaisiin
ja ne puvut! Tässä mustalaisten ilonpitoa – kuin maalauksia.
Mustalaiseukko Azucenakin oli kauniisti puvustettu.
Korkea torni
avautui upeaksi kirkkosaliksi ja hevoset ratsastajineen kulkivat näyttämön poikki. Nuo kuoron valkeat kepit ovat isoja kynttilöitä.
Se kaikki oli niin huikeaa!
Harmittaa, kun katsojia isossa salissa oli vain noin 15 ja mielestäni esitys oli talvikauden paras. Laitoinkin toivomusta, että saisimme sen syksyllä uusintana, itse olisin vaikka saman tien katsonut tuon kolmituntisen toiseen kertaan.
Ja niin, kuvaaminen ei varmasti häirinnyt ketään, sillä sen paremmin edessä kuin takanakaan ei istunut ketään eli ei tarvinnut kurkotella, seisomisesta puhumattakaan. Kun tiedän, että uusi kännykkä tuottaa paljon, paljon parempia kuvia kuin vanha (jota ei enää voinut päivittää) niin halusin napsia muutamia muistoja itselleni, sillä kaiken aikaa kuulen vielä kotonakin korvissani sitä ihanaa musiikkia. Vaikkapa tätä, klik . Itse voin vain haaveilla, mutta katsoin, että jotkut matkatoimistot Suomestakin järjestävät sinne matkoja. Olisi varmaan tosi, tosi upeaa ihan livenäkin.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 