Vähän aikaa sitten eräässä FB-ryhmässä oli haaste valmistaa jotain ukrainalaista ruokaa. Ehdotuksiakin oli, joista kaikki muut paitsi borssikeitto olivat itselleni vieraita. Niin sitten poimin listalta Kievin kanan, jonka resepti on alun perin kehitetty Pietarissa 1900-luvun alussa ja nimetty 1950-luvulla Moskovan uuden hotelli Ukrainan mukaan. Oli niin hyvää, että laitetaanpa ohje muistiin, jos vaikka pääsiäisaikaan tulisi tehtyä uudelleen. Monista netin linkeistä valitsin tämän, klik.
Kievin kana
4 broilerin rintafilettä tai perhosleikettä
Maustevoi:
- 50 g voita
- 1-2 valkosipulin kynttä
- silputtua persiljaa
- ½ sitruunan mehu
Panerointiin:
- 1 muna
- vehnäjauhoja, joihin on lisätty suolaa ja mustapippuria
- korppujauhoja
- suolaa, pippuria
Paistamiseen 3 dl rypsiöljyä
Valmista pari tuntia aikaisemmin maustevoi sekoittamalla pehmeään voihin muut aineet. Kääri kelmuun ja jätä jääkaappiin kovettumaan. Itse tein laakean, suorakaiteen muotoisen möhkäleen, josta sitten jatkossa leikkasin pitkittäisiä patukoita.
Leikkaa kuhunkin rintafileeseen tasku, mausta ja työnnä sisään maustevoin pätkä. Sulje huolellisesti hammastikulla, ettei voi sula ulos! Perhoseksi leikattuun fileeseen olisi ehkä helpompi kääriä, seuraavalla kerralla kokeilen sitä tapaa. Kieritä valmis lihatasku ensin maustetuissa vehnäjauhoissa, sitten kevyesti vatkatussa munassa ja lopuksi korppujauhoissa.
Kuumenna pannulla noin 3 dl öljyä 180-asteiseksi, paista lihoja molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Nosta lopuksi vuokaan ja jatka kypsentämistä 180-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.
Lisäksi voisi tarjota riisiä, meillä oli salaattia ja vain herneitä sekä höyrytettyä parsakaalia.
Vähän enemmän valmisteluja tässä oli, mutta lopputulos maistui herkulliselta.
Koko haasteidean tavoitteena oli tietenkin osoittaa myötätuntoa sodan uhreja kohtaan ❤ . Nyt lähden viemään Keuruun pakolaisille heidän toivomiaan pyyhkeitä sekä pesuaineita ja lapsille erilaisia pelejä. On hyvä mieli siitä, että voi jotenkin konkreettisestikin auttaa.
P.S. Illalla: Kun kävimme viemässä pussukoita keräyspisteeseen, otin mukaan myös suuren nallen, jota meillä ei juurikaan ole hoidettu. Tiesin, että he eivät nyt kerää leluja, mutta sanoin ovella, että vien sen sitten pois, ellei sitä siellä tarvita. Ystävällinen vastaanottaja kuitenkin sanoi iloisesti, että vie vaan, tuolla on pieni tyttö äidin kanssa ”ostoksilla”. Ja voi se riemu! Olen niin onnellinen, kun sain nähdä vaaleanpunaisen jättinallen ja tyttösen ensihalit. Kaikkea hyvää heille, tervetuloa Keuruulle ❤
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 