on jo kevätkalustus. Ei sen kummempaa, kuin että isäntä haki varastosta jälleen tukevan tason taimille ja ensimmäiset jo sinne pääsivätkin. Nyt on kasvussa taivaansinistä lobeliaa, Cambridge Blue, jota olen vuosikaudet kasvattanut,
sekä kahta lajia tummia kirsikkatomaatteja. Ne nimittäin maistuvat pikkuväestäkin ihan parhailta ja toki aikuisetkin niistä tykkäävät.
Lidlissä oli myynnissä hyvin tummia ja ihanan makuisia tomaatteja joista kokeilen siemeniä, jos vaikka itäisivät.
Kolmekymmentä vuotta sama kasvivalo on tuonut lisävoimaa kasvatukseen ja kun tila lämpiää sähköpatterilla, säätö on helppoa. Oikeastaan päivisin ovi sisätiloihin on auki ja yöksi kiinni, jolloin siellä on sitten viileämpää.
Pihalla olemme hyödyntäneet hankikantoa ja leikanneet aamuisin omenapuita. Noiden alla olevien lisäksi käytössä oli myös pitkävartinen moottorisaha, joka olikin oikein näppärä, kun piti katkaista paksu oksa korkealta.
Iltaisin olemme useita kertoja viikossa käyneet uimahallissa. Siellä on kätevä näyttöruutu, josta voi valita mieleisensä vesijumpan. Ja jos vain sää ja latujen kunto sallivat, hiihtämäänkin lähdetään. Tässä Keurusselän laduilla aamutuimaan:
Ukrainan sydäntä raastava sotatila jatkuu edelleen, päivät täyttyvät pelottavista uutisista. Keuruullekin tuli jo ensimmäinen bussilastillinen pakolaisia, heille on löytynyt kotimajoituksia ja nyt on ollut keräyksiä kaikesta tarvittavasta. Rahaa olimmekin jo lähettäneet SPR:n kautta mutta nyt oli aika kerätä hygieniatuotteita, lapsille ja aikuisille vaatteita ja jalkineita sekä muuta tarpeellista. Itselläni on talviaikaan tapana neuloa sukkia ”varastoon” aina telkkaria katsoessani, nyt niitä oli taas kertynyt iso pyykkikorillinen. Sieltä oli helppo napata kymmenen paria sekä aikuisille että lapsille, todelliseen tarpeeseen.
Toivottavasti sota loppuu pian ja Ukraina pääsee alkamaan jälleenrakennuksen ja pystyisi jossain vaiheessa toipumaan hirvittävistä kärsimyksistään ja järkyttävistä tuhoista. Siltikin: Mikään ei tämän jälkeen ole ennallaan, muuallakaan maailmassa.