Niinhän siinä usein käy, että kun jotain paikkaa alkaa kunnostaa, huomaa, että muuallakin olisi tekemistä. Niin meilläkin: Hiihtolomalla tytär innostui iltasella maalaamaan alakertaan johtavaa kapeaa ja pimeää portaikkoa.
Näyttää jo paljon valoisammalta! Portaikko on jyrkkä ja korkeuttakin on,
joten Jukka teki puoliväliin tilapäisen, tukevan tason, josta pystyi hoitamaan kaiken ihan kattoa myöten.
Kiitos ahkeralle etätyöläiselle!
Tilan uudistus jäi vielä kesken, mutta nyt se alue, missä tarvittiin aputasoa, on valmiina ja alakerran laatoittajat voivat jälleen käyttää portaita.
Keittiössäkin tuli pieniä muutoksia: Kaappien ylä- ja alareunoissa oli paksut, tummat listat. Niistä
ja niiden takaa oli ikävä pyyhkiä pölyjä, joten ylhäällä listat korvattiin valkoisella levyllä, joka nyt on kattoon saakka. Rima auttaa peittämään katon vinoutta.
Astiakaapin ritilän alla oli vedestä kärsinyt, ruostunut valaisin. Tässä kuvassa se on jo irrotettu paikoiltaan. Saattoi olla jopa vaarallinen! Tytär suunnitteli maalaavansa joskus tuon ruudullisen välitilan rauhallisemmaksi roiskemaalauksella – mutta siihen on vielä aikaa.
Sähkömies Timo asensi uuden valaisimen takaseinälle.
Ja kun kaappien alla olevat tummat alalistatkin
oli poistettu ja työtasoja siivoiltu, keittiön ilme tuli paljon valoisammaksi ja keveämmäksi!
Liesituuletin oli kymmenien vuosien aikana ruostunut huonoon kuntoon:
Monta ongelmaa vaihtamisessakin tuli vastaan, mutta nyt näyttää vihdoin tältä:
Vanhempani uusivat jossain vaiheessa hellan kapeammaksi, siksi sen ja vieressä olevan seinän väliin jäi 10 sentin aukko. Sitä on katseltu jo toistakymmentä vuotta, vaan ei enää: Uusi, sopivan mittainen kansilevy löytyi ullakolta (onneksi samaa kuin muuallakin keittiössä!) ja kapea pystylevy reunaan – ei siinä muuta tarvittu. Paitsi tietenkin näppärä timpuri!
Näin saatiin portaikkoon ja keittiöönkin uutta ilmettä, aika pienillä uudistuksilla. Kellaritiloissa on laatoitus meneillään, siitä kerron toisella kerralla.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 