Nyt kun neljäs remonttiviikkko on lopuillaan on todettava, että pienestä vessaremontista tulikin iso putkiremontti. Näinhän se usein vanhoissa rakennuksissa menee: Ei koskaan tiedä remonttia aloitettaessa, mitä vastaan tulee ja meillä tuli runsaasti huonokuntoisia laattaseiniä, tukkeutuneita viemäreitä ja lahojakin rakenteita. Tilanne tällä hetkellä on jo oikein mukava, innostusta riittää kaikilla ja työpäivät ovat pitkiä.
Kun kaikki laatat, betonilattiat ja osa pohjamaastakin oli saatu pois, alettiin miettiä, miten kapillaariilmiön katkaisemiseksi asennettava singelikerros tuotaisiin helpoiten sisään. Sitä tarvittaisiin kaikkialle 15-20 senttiä, joten satoja ämpärillisiä olisi kuljetettavaa eivätkä kapeat portaat oikein houkutelleet. Isäntä keksi vanhan kattopellin, joka lojui navetan takana lumien alla. Joskus sitä oli käytetty puupinojen kattona, mutta nyt siitä taivutettiin iso kouru halkoluukkuun.
Jukka sahasi vielä kuormalavaan sopivan kaarevuuden
ja isäntä pääsi koekäyttäjäksi: Hyvin liukui alas, mutta piti ihan kamalaa rominaa. Seuraavana päivänä oli tulossa kolmen miehen talkooporukka ja heille ilmoitettiin, että kuulosuojaimet mukaan!
Naapurin isäntä toi navetalla olevasta kasasta traktorillaan singelin,
oma isäntä pudotteli sitä lapiolla kouruun
jonka alapäässä meillä oli niin kiire, että en joka tilanteesta ehtinyt kuvaa ottaa:
Ämpärit täyttyivät pikaisesti, kuljetimme niitä vuorotellen ketjussa viimeiselle,
joka kippasi mursekeen paikoilleen. Kottikärryjä ei voinut käyttää, kun ne eivät mahtuneet kääntymään mutkassa! Huoh… ihmettelin seuraavana päivänä jumittunutta olkapäätäni ja sitten muistin, että olinhan siellä minäkin jonkun aikaa. Se oli miesväelle raskas työrupeama. Välillä tutkittiin korkeuksia
ja sitten, yllättävän nopeasti, urakka olikin jo lopussa. Onneksi olin valmistanut lounaan jo pitkälle aamusella, halusin hemmotella ahkeraa talkooväkeä. Se päivä, jota jännitimme etukäteen kovasti, sujui paremmin kuin hyvin, kiitos talkoolaiset Manu, Markku ja Tarmo!
Sitten routaeristeet
ja betoniverkko lattialämpöputkien kiinnittämistä varten.
Nurkasta löytyi valtava kivi – vai olisiko peräti kallio- joka esti vessanpöntön asentamisen siihen mihin suunnittelimme
ja saunan puolella sama kivi joudutaan korkeutensa vuoksi ehkä jotenkin naamioimaan ”hyllyksi”. Mutta se selviää ensivikon lopulla.
Näin kului tämä remonttiviikko. Olympialaisetkin ovat meneillään, mutta nyt niistä napataan vain parhaat palat, kuten tänään upeat mitalit Suomen naishiihtäjille. Itsekään emme ole ehtineet laduille, tyydymme vain ihailemaan kauniin keväisiä päiviä kun aurinko jo lämmittää museotalon seinää.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 