Vuosia sitten aivan meidän talomme vieressä sijaitsevan lapsuuskotini yksi vesiputki alkoi salakavalasti vuotaa. Putki tietenkin korjattiin, mutta siihen se sitten jäikin. Äidin kuoltua tyhjäksi jäänyt talo kun oli hyvin vähäisellä käytöllä. Nyt vihdoin päätimme alkaa selvitellä vahinkoja ja aloittaa korjaustyöt. Tässä on alkutilanne: Vessa oli pikkiriikkinen
ja väliseinän toisella puolella oli toinen pieni huone isommalle lavuaarille. Täällä pesimme lapsena hampaat ja kädet, siihen aikaan vessan puolella ei ollut allasta lainkaan.
Kumpaankin oli oma ovi: Vessaan eteisestä ja toiseen isosta tupakeittiöstä, jonka nurkasta tämä kolmen neliön tila on lohkaistu.
Valkoisen talon ulkoremontista tuttu Jukka-timpuri tuli taas hommiin ja työ aloitettiin väliseinän purkamisesta, kunhan vessanpönttö ja altaat ensin oli irrotettu.
Levyjen takaa paljastui siniseksi maalattu lastulevy – jonka muistin lapsuudesta –
ja sen takaa lautaseinä.
Kuvassa alla on betonisia lautoja, päällimmäisenä näkyvät lattialaudat olivat homeessa
niin kuin osa täytteestäkin.
Nyt puru on säkeissä
ja saaveissa odottamassa jatkosijoitusta. Osan voi käyttää katteena vaikka vadelmapensaiden alla!
Ennen oltiin tarkkoja materiaalien kanssa: Tuossakin seinässä on paljon aiemmin jo betonivalussa käytettyjä lautoja.
Mutta tarkkoja ollaan meilläkin, sillä isäntä väänsi nauloja pois laudanpätkistä, joita ehkä tarvittaisiin jossain tai jotka poltettaisiin leivinuunissa.
Huono ja kovin naulainen puutavara odottaa tässä kuvassa vielä juhannuskokkoon vientiä. Senkin kanssa tuli ongelmia, kun traktori ei lähtenyt kovan pakkasen vuoksi käyntiin! Nyt tilanne on onneksi jo ohi.
Kun kävelimme naapuriin omaan kotiin myöhään purkupäivän iltana, pakkasta tosiaan oli melkoisesti
ja saatoimme ihastella kuusen latvaan tarrautunutta Otavaa
sekä kuun varjoa visakoivun alla. Niin kaunista! Näky oli kuin kannustus ensimmäisen, jo etukäteen jännitetyn päivän töistä. Eiköhän tämäkin remontti saada onnistuneesti päätökseen!
Monta yllätystä varmaan tulee vielä vastaan ja onhan niitä jo tullutkin, mutta niistä kerron toisella kerralla.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 