Tämä joulu

oli meillä isännän kanssa erilainen kuin ikinä ennen. Koska lapsien perheet olivat tahoillaan, me päätimme pitää leppoisan joulun poissa kotoa ja lähdimme jouluaaton ”Lumiukon”

sekä joulurauhan julistuksen jälkeen ajelemaan kohti Laukaan Peurunkaa.

Olihan se mummulle luksusta, kun pääsi valmiiseen joulupöytään ja aamiaiselle. Ei ollut ruuhkaa sielläkään ja maskien

sekä käsidesin kanssa olo ruokailuissa tuntui turvalliselta.

Oli aikaa rentoutua, levätä, kävellä pakkassäässä ja kun menimme joulupäivän aamuna kylpylän puolelle kynttiläuintiin, saunassa sai istua yksinään eikä altaillakaan näkynyt kuin muutama uimari. Vasta kymmeneltä väkeä alkoi kertyä, mutta me loikoilimme silloin jo omassa huoneessa. Tapaninpäivän aamuna ajelimme joulumaisemissa kotiin

odottamaan etätöihin tulevaa tytärtä sekä pikkuväkeä. Koristelimme hiukan minikuusta, jonka tuoksu kuitenkin kuuluu jouluun, vaikka ikkunan takana terassilla onkin joulukuusi.

Poissa ollessamme oli satanut lisää lunta ja isäntä ajatteli lähteä ensimmäiseksi auraushommiin. Mutta kotiin saavuttuamme pihassa odottikin yllätys, kun naapurin isäntä oli käynyt meillä hoitamassa traktorillaan lumityöt. Näin se maalla toimii, naapurit auttavat toisiaan. Jopa pyytämättä. Kiitos!

Lasten kanssa käytiin uimahallissa ja laskettiin mäkeä

sekä hiihdettiin joka päivä. Kaikki ovat jo taitavia ja pikkuisinkin piika hiihteli reippaasti.

Tonttukin oli käynyt ja tuonut pikkuväelle joululahjoja.

Uudenvuoden aattona valettiin pitkästä aikaa tinoja, sillä nyt niitä oli taas saatavilla, lyijyttöminä.

Muutaman pienen ilotulitteen

sekä tähtisadetikkujen

ja jätkänkynttilöiden loisteessa

heitimme hyvästit vanhalle vuodelle ja toivotimme toisillemme onnellista ja tervettä tulevaa vuotta. Ja muistihan se pikkuisin piika onneksi sen, että perinnettä jatkettiin: Vuoden viimeisenä päivänä otettiin pakasteeseen talteen lumipallo, joka sulatetaan vasta juhannuksena kesän lämmössä.

Monia mukavia muistoja jäi tästäkin jouluajasta meille kaikille. Nyt mummulan väki laskee päiviä pian saatavaan kolmanteen koronarokotukseen ja elelee hissukseen päivittäisiä hiihtolenkkejä suunnitellen.

Loppukuvaksi laitan vielä pikkuisimman piian uudenvuoden tinan: Tulivuori? Enpä ole ennen noin ihmeellistä tötterövalua nähnyt!

Kategoria(t): Pikkuväen kanssa Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s