Tiukalle meni ennen talven tuloa, mutta nyt on kuitenkin navetan kunnostus saatettu onnistuneesti siihen pisteeseen, mihin se tämän vuoden puitteissa oli suunniteltukin. Onneksi lumi pysytteli aika lailla poissa eikä viimakaan tuntunut kovin pahalta.
Viimeiseksi jäivät vinttisillan kaiteet sekä vintin ovi. Sen alaosa piti uusia, mutta löytyihän siitä tietenkin muutakin korjattavaa.
Nyt ovi toimii hyvin ja valmiiksi maalattu lauta riitti mainiosti.
On taas turvallista peruuttaa alas yli 60-vuotilaalla Porche-traktorilla siltaa pitkin, kun reunoilla on tukevat kaiteet. Ehkä korotamme vielä ensi kesänä niitä, niin on kävelijällekin mukavampaa!
Hommaa riitti nissäkin,
mutta onneksi löytyi auttavaisia naapureita talkoisiin.
Paras jäi kuitenkin viimeiseksi. Olin nimittäin miettinyt jo pari vuotta, miten ikkunoihinkin saisi uutta vanhaa ilmettä ilman niiden uusimista. Ennen kussakin ikkuna-aukossa oli pienempiä ruutuja, mutta isä oli vaihtanut ne käytännön syistä kahteen erilliseen ikkunaan jo 1960-luvulla. Ennen näin:
Nyt pokiin ruuvattujen koristeristikoiden jälkeen näyttää tältä:
Tykkään niin paljon! Muutamaan ikkunaan ompelin valoverhon, niin sisällä oleva tavara ei näy häiritsevästi tielle.
Kiitos Jukalle kattoikkunoista ja kiitos Markolle muusta tämän syksyn kunnostuksesta! Nyt kun kaikki on valmista, vintin ikkunalle kiipesi kurkistelemaan myös kotitonttu, joka on jo vuosisatoja pitänyt huolta talosta. Mummo sanoi aikoinaan, että kaikissa taloissa on haltia kartanosta huolehtimassa ja erityisesti naispuoliset ovat huolekkaita. Tuo meidän näkyy olevan partainen ukko, mutta hyvinhän tässä kaikki on sujunut.
Täytyy varmaan jouluna jättää hänellekin puurokuppi ylisille.
Hyvää isänpäivää kaikille!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 