Kaunis Koli

Päätimme isännän kanssa ottaa lyhyen tauon arkeen ja lähteä vähän reissuun. Neljän vuoden takaa minulle jäi hyvät muistot kälyn kanssa vietetystä lomasta Kolilla ja niin varasin kaksi yötä Sokos-hotelliin Ukko-Kolin huipulle. Eipä tässä ole kolmeen vuoteen käyty Jyväskylää edempänä!

Lähdimme sunnutaina, sateessa ja sumussa, mutta sään haltiat olivat suopeita ja maanantaina olikin jo kirkkaampaa, saimme jopa auringon seuraksemme. Retkikohde oli suunniteltu tarkoin, olihan meillä vain yksi päivä aikaa. Se lenkki, jonka kiersimme, oli nimeltään Mäkrän kierros. Matkan pituus oli 7.5 km ja kiersimme sen vastapäivään, monessa blogissa olleiden ohjeiden mukaan. Olisi kuulemma helpompi näin, mutta en ole asiasta enää niin varma. Tässä kartassa lenkkimme on merkitty mustalla katkoviivalla, osa myös musta-punaisella.

Opasteita oli oikein hyvin. Kerran vähän eksyimme pääpolulta, kun lähdimme jyrkänteen reunalle kuvailemaan, metsikköön on nimittäin muodostunut paljon uusia polkuja vaeltajien jäljistä.

Vastapäivään kierrettäessä alussa oli toista kilometriä tasaista, erittäin helppokulkuista tietä,

mutta kyllähän kulku toki vaikeutui matkan edetessä. Kivikkoa,

liukkaita kallioita,

miltei kohtisuoria kallioseinämiä, joiden koloihin ja juurakoiden väleihin piti jalkansa asettaa. Tämä kuva ei näytä suhteita oikein, mutta tosi jyrkkiä olivat nuo laskut. Vaikeimmassa paikassa kuvaaminenkin unohtui, niin paljon jännitti.

Korkeimmalta paikalta matalimpaan oli korkeuseroa satakunta metriä ja edellisyön sateen jälkeen kävelysauvat olivat kyllä tarpeelliset.

Mäkrältäkin avautui upeita maisemia Pieliselle,

Ukko-Koli on kuitenkin se korkeampi ja mahtavampi kuvauspaikka. Tuolla takana näkyvä vaaramöykky on Mäkrä, kuva on otettu Ukko-Kolin puolelta.

Vastapäivään kierretyn lenkin paras puoli on se, että viimeksi ollaan parhailla näköalapaikoilla!

Matkaan kului nelisen tuntia ja kilometrejä oli kuitenkin vain noin kahdeksan, joten hidasta oli. Tosin suuri osa ajasta kului ihan vain ihasteluun ja kuvauksiin. Täytyy kuitenkin sanoa, että aika haastavaa oli kulkea jyrkkiä vuorenrinteitä ylös ja alas. Jalat olivat jälkikäteen kipeät ja koska jouduin tukeutumaan paljon sauvoihin, niin myös kädet, ihan kuin olisin punttisalilla ollut! Illalla ei jaksanut muuta kuin laahustaa syömään. Tässä oli kännykän kompassin suurin korkeuslukema merenpinnasta, matalin oli 200 metriä. Siis omien, epävirallisten mittarieni mukaan. Mutta kaikki urakointi tuntui kyllä tosi hyvältä.

Aamulla lähdimme Joensuun ja Kuopion kautta kohti kotia. Kuopion torilta

ostettiin hirvenlihaa, kotimaisia päärynöitä

ja kalakukkoa,

jo menomatkalta mukaan oli tarttunut Siikamäen suoramyynnistä sopivan karkeita ruisjauhoja ruisleipien leipomiseen sekä myös ruispuuroa varten. Siinäpä hyvät kotiintuomiset!

Tällainen kahden yön irtiotto oli kyllä juuri sopiva. Se tuntui miltei viikolta, oltiinhan kaukana kotinurkilta. Nyt muistellaan iloisina kansallismaisemia ja sitä, että vielä jaksettiin niitä hankalia polkuja kiivetä, jopa ilman suurempia ongelmia. Hyvä me!

Kategoria(t): Matkat Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s