Metsässä

Tämä vuosi on ollut kaikin puolin runsas niin marjojen kuin sienienkin suhteen. Puolukoita olemme poimineet paljon, nuorisollekin

ja sieniä keräämme edelleen. Tattien ja kehnäsienien aika on ohi, mutta haaparouskuja saattaa vielä löytää, herkullista sienisalaattia on koko ajan ollut jääkaapissa.

Suppilovahveroita

on tähän mennessä kerätty monta ämpärillistä,

löydettiinpä jokunen litra kantarellejakin pitkästä aikaa.

Jos isäntä on lähtenyt metsää raivaamaan, olen usein tuppautunut mukaan sieniämpärien kanssa. Sisähommat eivät kiinnosta minua nyt yhtään! Viikonloppuna olimme sekä lauantaina että varhain sunnuntaiaamuna suppiksia etsimässä. Maanantainakin lähdin mukaan, kun tiistaiksi luvattiin sadetta (jota ei sitten tullut ja lähdimme jälleen sieneen). Kuivuri hurisee

osan sienistä vein saunan lauteille kuivumaan: Aluksi jälkilämpöön, mutta myöhemmin kuivuminen jatkuu kun lattialämmitys pitää tilat lämpiminä.

Sunnuntailounasvieraalle tarjosin suppiskeittoa

ja kana-pähkinäkormaa tätä ohjetta mukaellen. Herkkua molemmat!

Toissa viikolla etsin isännälle kännykän karttasovelluksella

rajalinjaa paikassa, jossa maasto oli niin haastavaa, että tuskin pystyi etenemään. Tässäkin piti kiertää aikamoinen lenkki, että pääsin kiipeämään tuon pystysuoran kalliojyrkänteen taakse,

tässä risuviidakossa parhaimmalla ja helpoimmalla kulkureitillä oli taas esteenä myrskyn kaatama puu. Tuon torstaipäivän muutaman tunnin urakka oli hyötyliikuntaa jos mikä.

Tämä karttasovellus, klik, on kyllä hyvä. Voin merkata siihen parhaat sienipaikatkin! Tuo punainen pallo on merkki, klikkauksella näkyviin tulee teksti mistä sienestä tai marjasta on kyse.

Olemme isännän kanssa kiitollisia siitä, että molempien terveys sallii tuon kaiken rämpimisen. Isännän mörkö on pysytellyt poissa ja vaikka oma polveni välillä kiukuttelee, pystyn lähtemään metsään. Glukosamiini on osoittautunut itselleni parhaaksi avuksi, välillä täytyy kuitenkin syödä viikko tai pari tulehduskipulääkettä, ortopedin ohjeita molemmat. Olemme jo aloittaneet vesijumpat sekä kuntosalikäynnit, itselläni on lisäksi harrastuksena jo vuosien ajan ollut viikottainen, kansalaisopiston järjestämä jumppa. Näihin kaikkiin tarvitaan autoa, toivottavasti isäntä pysyy ajokuntoisena vielä pitkään. Keuruun kaupunki huomioi monipuolisesti meidät seniorit kaikessa liikunnassa ja kun sitä järjestetään, niin toki osallistutaan.

Nyt nautitaan sienimetsien syksyisistä väreistä ja kurkiaurojen huudoista – haikein, mutta kiitollisin mielin. Kesää hyvästellen.

Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s