Juupajoen rotko

Tuija-serkku hehkutti jokin aika sitten upeaa luonnonsuojelualuetta vajaan tunnin ajomatkan päästä. Mekin olemme usein ajaneet siitä OHI, mutta emme koskaan kiertäneet reittiä, joten päätimme syksyn edetessä korjata asian. Tällä viikolla sitten lähdimme päiväksi Juupajoelle, klik, ystäväpariskunnan kanssa. Laskeuduimme parkkipaikalta toista sataa porrasta alas jokiuoman reunalle,

josta matka jatkui eteen päin siltoja,

polkuja

ja pitkospuita pitkin.

Reitin varrelle oli valmistettu useita sammaleella päällystettyjä hahmoja: Peikkoja,

pöllöjä,

tai muita eläimiä.

Pärjäsimme lenkkikengillä vaikka jossain paikassa olikin aika märkää. Kävelysauvoista oli hyvä apu jyrkissä, juurakoiden peittämissä rinteissä. Vettä joessa oli vähän, jonain toisena vuodenaikana reitti olisi kosken kuohuineen taas ihan erilainen. Joen yli oli rojahtanut paljon vanhoja puita.

Rotkon pohjalla kaikki liikenteen äänet katosivat, oli helppo kuulla syksyn keltaisten lehtien putoavan maahan. Vahva sammalmatto peitti rinteitä ja lahopuiden runkoja tässä satumetsässä.

Kun kierros oli tehty, lähdimme syömään pieneen lounasravintolaan, Koskikahvilaan, jonka bongasin netistä jo aiemmin. Erittäin herkullinen, edullinen kotiruokapaikka – suosittelen lämpimästi!

Näin tuo viheliäinen korona saa onneksi jotain hyvääkin aikaan – lähimatkailusta on tullut uusi trendi.

Advertisement