Maahumala

Yksi tämän mummon puutarhanhoidon suurimmista virheistä – ellei peräti suurin – on se, että siirsin tontille parikymmentä vuotta sitten maahumalaa. Onhan siinä nätti kukka ja leviäähän se kivasti maata peittämään, mutta nyt se on vallannut pihan ja puutarhan miltei jokaisen sopukan. Sitä ei pitele katekangas eikä tiilet

joiden yli se kesän mittaan näppärästi jopa yli metrin mittaiset lonkeronsa kasvattaa. Kasvimaan reunalla on pitkä rivistö kuunliljaa, edes se ei pysty vastustamaan tuota salakavalaa luikertelijaa. Levitimme osalle maata kesäksi mansikkakankaan rikkaruohoja tuhoamaan ja hyvin se muuten toimikin, mutta katsokaapas tätä:

Mustan katteen alla muut rikkakasvit ovat kuolleet, mutta maahumala on luikerrellut etsien sopivaa rakoa putkahtaa päivänvaloon.

Minulle riitti, tunnustan: Hävisin. Taistelu on loppunut. Kitkemisen jälkeen isäntä pehmensi ”myyrällä” maan

ja asetimme puhtaalle alueelle kasvulaatikon.

Myöhemmin laitamme viereen toisen samanmoisen, mutta sitä en tiedä, mitä keskialueelle tulee vai tuleeo mitään. Nyt on vaan osattava luopua, vähentää työmäärää ja jarruttaa vauhtia. Kauniit laattapolut

ja suuren hyötymaan kukkaloisto

ovat vain muistoja, ihania sellaisia. Tässä Kotipuutarha-lehdessäkin, kahdeksan vuotta sitten:

Kuunliljat maahumaloineen kasvimaan oikeassa laidassa saavat häädön ensi kesänä, kunhan niiden alle istutetut sipulikukat ehtivät kukkia. Niistä osa täytyy säästää, mutta muuten nurmikko saa levitä rauhassa kasvulaatikoihin saakka. En tiedä itkeäkö vai nauraa, kun muistelen episodia vuosien takaa: Joku oli laittanut Faceen ilmoituksen, että antaa muutaman ylimääräisen tupsun maahumalaa halukkaille. Noista tupsuista tuli ihan riita, että kuka saa ja kuinka monta! Voi hyvänen aika. Jos voisin siirtää aikaa taakse päin, en kuuna päivänä olisi hakenut navetan seinustalta tuota sinikukkaista kasvia, vaikka äitini kuinka olisi suositellut. Meiltä sitä riittää vaikka kaikille halukkaille.

Kategoria(t): Perennat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Maahumala

  1. Hei Riitta! Ihanaa kun jaksatte siellä myllertää ja taistellakin. Minulla myös tuota maahumalaa. Annan olla, mutta minulla ei ole kasvitarhaa eikä liioin kesäkukkapenkkejäkään. Tomaattihuoneen toinen pojistani vihdoin minulle rakensi ja olen sitä opetellut käyttämään. Nyt muuten sain selville sen ruusulajikkeen, jonka toit minulle vuosia vuosia sitten. Viime kesänä se yltyi kasvamaan kovastikin ja kukkimaan. Aikani sitä tutkaillessa ja verratessa muihin ruusuihin ja tietoihin, tulin siihen tulokseen, että se on Neuvoksen ruusu. Ilmankos se vähän hitaasti ja kituliaasti täällä kasvoi, kun on enemmän E-Suomen lajiketta. Mutta ilahduin huomiostani paljon. Minä yritin erään kerran saada sitä lajiketta puutarhaani, mutta en löytänyt. Tosin silloin päädyin sitten Neuvoksettaren ruusuun, joka on kerrottu kukinnaltaan ja tosi korkea. Nyt on sitten molemmat, kiitos sinulle! Kerron siitä vielä joku kerta blogissani tästä Neuvoksen ruususta. Nyt on ollut kiireinen kesä kahvilassa ja puutarhassani. Tuo kirjojenkin kirjoittelu on ottanut oman aikansa, joten blogikirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Hyvää syksyä teille! Ottakaa yhteyttä, jos täällä päin ajelette!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s