niinhän sitä sanotaan. Sateen tauotessa mekin olemme muutaman kerran lähteneet korien kanssa metsään. Keväällä ihmettelin korvsienien määrää,
nyt ihmetellään herkkutatteja, joita putkahtelee runsaasti esiin metsäpolkujen varsilla. Ennen en ole niitä löytänytkään, ainakaan montaa.
Suloisia pullukoita, ei madon matoa. Olen aivan hurmioitunut!
Varsinaista kantarellipaikkaa meillä ei ole tiedossa, mutta aina jokunen löytyy matkan varrelta.
Viimeksi sen verran, että paistoimme herkulliset kantarellimunakkaat.
Kärpässienten väriloisto ihastuttaa, metsässä on niin kaunista. Sinne tekee mieli lähteä vaikka joka päivä.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 