Puuhia metsässä

Viikko sitten totesimme isännän kanssa, että lumi olisi tarpeeksi sulanut ja voisimme lähteä metsään kuusentaimia pelastamaan. Isäntä nimittäin istutti muutama vuosi sitten vanhalle kytömaalle taimia, jotka ovat kovasti vaikeuksissa vatukon ja heinän kanssa. Vaikka niitty on jo kahteen kertaan käyty läpi raivaussahalla, pienet kuuset eivät pääse kurkottamaan tarpeeksi valoa kohti. Viime syksynä isäntä kuuli, että taimien ympärille voisi ehkä vielä laittaa avuksi taimitassuja: Pahvisia lautasia, jotka estäisivät rikkakasvustoa aivan taimen viereltä.

Oli se aika hidasta puuhaa, kun sekatööreillä ensin katkoimme taimen ympärillä olleet vatunvarret aivan juuresta, että saimme halki leikatun kauluksen paikoilleen. Toivottavasti sade painaa sen tiiviisti jatkossa! Maatuessaan muutamassa vuodessa kauluksesta kuulemma liukenee booria taimelle.

Aika toivottomalta tämä näytti, mutta kun kahtena päivänä olimme kumarrelleet tuolla vaikeassa maastossa, isojen ojien takana, muutaman tunnin, niin 450 kaulusta on nyt paikoillaan. Viimeiset viisikymmentä

jäivät odottamaan, että varjoisin kulmaus vapautuisi lumesta. Osa pikkukuusista oli selvinnyt ihan hyvin, osa oli jo tukehtunut heinikkoon, osalle levitimme nyt apuja.

Kun korjasimme edellisellä viikolla laiturin, heitimme myös kokeeksi yhden katiskan veteen. Sinne se oli vähän kuin unohtunut, mutta toisen metsäpäivän jälkeen lähdimme katsomaan, josko saisimme muutaman ahvenen. Yllätys oli melkoinen, kun katiskassa rimpuili yli kahden kilon hauki! Kuten kuvasta näkyy, väsynyt isäntä ei näytä yhtään innokkaalta, kun vielä perkaushommiakin tuli illaksi. Mietimme jo, pannaanko kala takaisin järveen, mutta eihän tuollaista rantarosvoa voi veteenkään palauttaa, haukkaa vileä varpaaseen kesällä uintiretkellä 🙂 Katiska kuivuu nyt rannalla ja tiedossa on jossain vaiheessa vielä toinenkin kalakeitto.

Eikä kalastuksesta puhuta nyt yhtään mitään, ennen kuin lahnan kudun aikaan. Mutta ei siihenkään enää pitkä aika ole!