Jälleen tuli esikoinen avuksi,

tällä kertaa kaivurihommiin. Vappu siinä meni ja nopsaan menikin. Ylioppilaslakkeja ei kaivettu esiin vaan viikonloppuna kaivettiin kuoppia ja täytettiin niitä.

Talon eteläpäädyssä kasvoi ennen kaksi rungollista orapihlajaa. Toisen kaatoi talvella myrsky,

toisen myöhemmin moottorisaha. Olin jo muutenkin lopen kyllästynyt noihin piikkipuihin, joita aina sai varoa. Ne oli muutama vuosi sitten katettu juurimatolla, että versot eivät leviäisi hallitsemattomasti. Maton päällä oli mursketta ja kiviä, jotka piti tietenkin ennen kaivamista siirtää pois. Lisäksi halusin mahdollisuuksien mukaan säilyttää tukevan maton uusiokäyttöön.

Tiukassa olivat nuo yli 20 vuotta kasvaneet juuret,

mutta lopuksi ne saatiin ylös

ja kärryyn juhannuskokkoa varten.

Sitten vaan mullan tasoitus ja uudet ruohonsiemenet.

Valmista tuli! Onpa aution näköistä, mutta en todellakaan kaipaa puita piikkeineen. Kerran jopa ruohonleikkurin rengas puhkesi sellaiseen!

Ja juurimattokin pelastui. Tästä saa vielä monta suojaa, vaikka marjapensaiden alustoille.

Mutta ei se kaivaminen tähän loppunut, vielä siirrettiin kaksi mustaviinimarjapensasta kuivalta kasvupaikaltaan aitan päädystä

yksi kerrallaan

puutarhan puolelle.

Vielä pari pensaan siirtoa ja juurakkojen poistoa vanhan talon luona ennenkuin toisen koronavapun ilta koitti.

Sunnuntaikin kului häneltä – ja osin meiltäkin – kaivurin kanssa, vanhan talon pihapiirissä: Siistimme museotalon kivijalan vierustan murskeella, jonka alle levitettiin käytetyistä multasäkeistä leikattuja soiroja. Hyvin suojaavat heinän kasvulta eivätkä kanatkaan lähde mursketta kuopimaan niin kuin esimerkiksi kuorikatteen kanssa kävisi!

Taas saatiin muutama kunnostus- kevättyö tehtyä reippaan nuorukaisen avustuksella. Kiitos, olemme tosi onnellisia, että hänellä riittää virtaa ja viitseliäisyyttä tulla meitä vanhoja auttamaan! Mutta kun muistelee esikoisen lapsuutta, traktorit olivat aina se ykkösjuttu ja tämä ”Poikien laulu”, klik, oli yksi lempilauluista lasten laulukirjassa ”Musiikkia muksuille”. Kirja avautui vieläkin helposti oikeasta kohdasta, niin paljon noita kuvia on katsottu ja äidin kanssa yhdessä laulua laulettu.

”Kun suureksi kasvan niin tietenkin hankin mä traktorin. Se kuoppia kaivaa ja työmaita raivaa ja kiviä kääntää ja maatakin vääntää. Kun suureksi kasvan niin tietenkin hankin mä traktorin.”

Nyt tuo pienen pojan haave on totta: Traktori on hankittu, kiviä ja kantoja käännetty ja maata väännetty, monta kertaa. Suureksi iloksi myös meille vanhemmille!

Kategoria(t): Piha ja puutarha Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s