Pari vuotta sitten esikoinen kunnosti vanhan laiturin oikein nätiksi, T-malliseksi. Viime talvi runnoi sen järvessä kuitenkin pahoin, miten lie nuo nykyajan ruuvitkaan eivät mitään kestä! Naps vaan ja poikki – ei voi mitään. Mutta jäät lähtivät ja ranta houkutteli, niin lähdimme isännän kanssa kevätkylmyydessä laituria kunnostamaan. Välillä räpsi räntää, välillä oli tyyntä, välillä viima tunkeutui kahden tikkitakinkin läpi.
Ensin rumilus piti raahata rantaan. Hirvittävän panava, ainakin 30 vuotta vanha vettynyt runko ja uudet sivuosat. Traktori piti ottaa avuksi, pyörivien puiden lisäksi.
Rannalla irrottelimme katkenneita ruuveja ja nostimme hökötyksen kyljelleen tukien varaan.
Olimme jo päättäneet. että sivuosat poistetaan ja päähän pannaan vain yksi tynnyri. Mutta mitä pidemmälle ruuvailimme ja pohdimme, sitä varmemmalta näytti, että vanhaa tynnyriä ei kannata käyttää, vaan hankimme oikean ponttoonin – maksoi mitä maksoi. Olin nimittäin hoksannut yhtenä yönä, miten sen voisi kiinnittää – ongelmana oli se, että mikään myynnissä ollut ponttooni ei mahtunut laiturin alla olevaan väliin.
Hyytävä viima tunkeutui luihin ja ytimiin, mutta me ahkeroimme rannassa. Kun laiturin alle ruuvattiin kaksi nelos-vitosta, saatiin pohja samalle tasolle reunojen kanssa ja päästiin ruuvaamaan vahvat täkkipultit paikoilleen.
Sitten selällään köllöttelevä laituri työnnettiin pyöreiden puiden avulla aika pitkälle veteen,
nostettiin jälleen kyljelleen ja käännettiin vihdoin oikeaan asentoon. Loiskis vaan – se kellui hienosti! Ja kun isäntä ruuvasi viimeisä ruuveja päältä alapuolen parruihin, laituri painui juuri oikeaan syvyyteen. Kyllähän se keikkuu enemmän kuin kahden tynnyrin avulla, mutta nyt se ainakin kestää jonkun aikaa, talvetkin. Jos joskus teemme ihan uuden, niin se tietenkin mitoitetaan ponttoonien mukaan.
Syvään päähän kiinnitettiin jälleen ikivanha Porche-traktorin etupaino – siellä se on ollut isän ajoista lähtien. Ei vie tuuli suuntaan eikä toiseen – rannassa laituri seisoo laattojen päällä.
Mutta oli tässä kylmässä projektissa se hyvä puoli, että tuli testattua vanhat kumisaappaat. Itselläni olevat eivät pitäneet enää vettä ja isännänkin kahdet saappaat vuotivat. Vaan saako ne heittää pois? Ei tietenkään, voihan niitä kuivalla kelillä käyttää…hmmm….
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 