Kevättä rinnassa

Isäntä innostui yhtenä päivänä tekemään pakollisen kevättyön: Putsaamaan kaikki linnunpöntöt. Niitä on lähistöllä 16 kappaletta ja vain yhdessä ei viime kesän jäljiltä ollut asuttu. Jopa tämä helposti siivottava viinipönttömalli oli kelvannut!

Näissä molemmissa on pikkuvarpunen jo rakennuspuuhissa. Näin, kuinka yhdellä oli iso nippu jäniksen valkoisia talvikarvoja suussaan, niitä se sitten vei oikeanpuoleiseen pesään.

Kyllä puhdistaminen on tärkeää, joskus pesästä löytyy jopa kuollut linnunpoikanen – nytkin yksi täällä.

Edellisen vuoden pesässä saattaa olla lintukirppuja odottamassa uusia uhreja – joskus ne kuulemma voivat pongahtaa jopa putsaajan silmille, jos siivouspäivänä on tarpeeksi lämmintä. Olikohan se turvallinen raja viisi astetta? Pöntöt voi tietenkin tyhjentää myös syksyllä, mutta ajattelen, että kylminä pakkasöinä puhdistamattomassa pesässä olisi lämpimämpää.

Lämpökompostori täyttyi talven aikana äärimmilleen, talvihan oli kovin kylmä. Nyt se onneksi alkoi toimia, juuri viimeisellä hetkellä.

Olimme jo tehneet varasuunnitelman: Musta jätesäkki kannelliseen saaviin, saavi kuistille ja keittiöjätteet sinne jäätymään. Siitä ne olisi sitten helppo kipata kompostoriin, kun sinne tulisi palamisen myötä tilaa. Ei ehditty kuitenkaan kokeilla olisiko tämä ollut toimiva tai järkevä suunnitelma, onneksi. Nyt on jo runsaasti tilaa!

Surullisen näköiset omenapuut käsiteltiin haavasuoja-aineella jo viikkoja sitten. Auttaa jos auttaa – tai sitten ei. Se nähdään kevään edetessä.

Pari viikkoa sitten muistin hirvensarviöljyn, jolla kesällä karkoitin jäniksiä kasvimaalta. Tuntuisi siltä, että suihkutus auttoi, harmi kun ei tullut aiemmin miellen!

Hannele-ystävältä kuulin ohjeen, että myös radio saattaisi auttaa. Jänikset eivät tulisi kun musiikkia kuuluisi puiden luota. Meillä on vaan se ongelma, että puutarha on niin laajalla aluella- meillä ja naapuritalossa – että tarvittaisiin ainakin neljä äänilähdettä, jos kaikki haluttaisiin suojata. Mutta jospa jollain suunnalla yritämme ensi talvena.

Tänään oli ihana, aurinkoinen päivä. Jääkiteet kimaltelivat pakkasyön jälkeen koristeomenapuun oksilla

ja päivemmällä kävimme isännän kanssa oksasaksien ja sahan kanssa läpi kaikki 15 omenapuuta.

Jänikset olivat kyllä tehneet paljon tuhoa, verkoista huolimatta. Otimme kokonaan pois alimmat, pahoin kuoritut oksat – ei niitä jatkossa voisi kuitenkaan säilyttää nurmikonleikkuun vuoksi.

Tämä kaneliomenapuu on kymmenkunta vuotta vanha mutta nyt se kuorittiin miltei kokonaan. Kuoresta on vain kolme senttiä leveä raita jäljellä.

Yritämme pelastaa sen niin, että poistimme raskain mielin suuren osan oksistosta, jospa se näin olisi paremmin tasapainossa juuriston kanssa ja puu selviäisi. Eipä siihen montaa oksaa jäänyt!

Nyt on sitten jäniksillekin syötävää tarpeeksi, eikä tarvitse edes kurkotella.

Kauniin torstaipäivän päätteeksi haimme kellarista varhaisperunan siemenet lämpimään. Siikliä, Tammiston aikaista ja Annabellaa.

Ja lopuksi vielä kirsikkapuun oksia maljakkoon! Ihana päivä.

Kategoria(t): Piha ja puutarha Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s