jänikset aikovat pistää puutarhan kokonaan poskeensa. Lunta on ihan mahdottomasti niin että ei pääse edes tutkimaan kunnolla tilannetta. Keittiön ikkunaan näen kuitenkin sen, että vanhoja omenapuitakin on nakerrettu oikein kunnolla.
Vaikka kaivoimmekin aikaisemmin nuorien puiden ympärille vallihaudat, ne täyttyivät uudestaan lumella ja kun sitä oli korkealle, jänikset painautuivat verkkoa vasten ja nakersivat sen minkä ehtivät.
Esikoinen kävi kaatamassa pellon taakse haavan, saa nähdä auttaako yhtään. Hän laittoi myös lumikengät jalkaansa ja kulki hirvensarviöljypullon kanssa puita suihkuttamassa – ei tässä muutakaan enää voi.
Nyt olisi hyvä aika omenapuiden leikkaukselle, jos olisi hankikantoja – mutta eipä ole. Pinta on kovaa, jalat kuitenkin uppoavat syvään jos puutarhaan lähtee rämpimään.
Sekin oli pelottavaa, kun keräsimme kasvihuoneen katolta suojapressun – koko ajan pelkäsin, että uppoan ja kaadun päin lasiseinää. No, tuo työ kuitenkin onnistui, vaikka lunta on vielä niin paljon, että kesällä kukoistanut krassireki
on miltei lumen alla.
Eilen sää vihdoin alkoi lämmetä oikein kunnolla, vuosi sitten pihatöitä oli tehty jo kuukauden verran! Ja kaihoisasti katselen, kuinka lounaisemmassa Suomessa pellot ovat jo paljaina. Koskahan meillä päästään puutarhahommiin?
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 