Hiihtolomalla

meillä oli vilskettä. Tytär tuli lauantaina junalla pikkuväen kanssa muutamaksi etätyöpäiväksi ja mummi sekä pappa olivat tietenkin suunnitelleet kaikkea kivaa ja valmistaneet lasten toiveruokia yllätyksineen. Mummolassa oli taas korjaushommia halukkaille: Keittiön laatikostossa

sekä terassin putsauksessa. Johan se muutama viikko sitten oli esikoisen ja pikkuväen toimesta lapioitu, mutta uutta lunta tuli sen jälkeen vielä reippaasti.

Päivien pääasia oli tietenkin lumikasoissa leikkiminen

sekä hiihtäminen. Kun isommat olivat pidemmällä hiihtolenkillä, pikkuisin piika teki ruokaa leikkimökissä.

Sinne olikin vaikea rämpiä korkeiden lumikinosten vuoksi.

Lunta on kinostunut tuulella tuolle piha-alueelle lähes metrin verran. Tämän kuvan jälkeen aurinko oli onneksi jo madaltanut penkkaa melkoisesti.

Oli niin lämmintä, että mökissä saattoi leikkiä ilman rukkasia. Mahtuisikohan tuohon pöydälle vielä pari kippoa?

Lunta oli vanhan puolen seinustallakin niin korkealle, että päätimme joukolla käydä pelastamassa uutta lautaseinää.

Kun pappa hiihteli isompien kanssa, pikkuisin piika tuli keittiöön hommiin. Se onkin hänelle tosi mieluista. Tällä kertaa tehtiin muille yllätykseksi mansikkakakku, vaikka huijattiinkin heitä kertomalla, että me tekisimme lanttukukkoa (joku oli kuullut osan suunnitelmista…)

Kermavaahtoa oli hauska levittää

ja kuppi piti tietenkin lopuksi putsata tarkoin. Nam! Onneksi isommat olivat vielä hiihtolenkillään!

Mansikoiden kannoista tuli kanalaan herkkuyllätys.

Sunnuntain iltapäiväkahvien aikaaan nautittiin sitten auringosta, kuivasta terassista ja kevään ensimmäisestä mansikkakakusta.

Aina kun pikkuväki on meillä pidempään, yksi ruokailu hoidetaan kaikkien suosikkipaikassa, Keuruun kiinalaisessa ravintolassa. Kanapallerot, namskis!

Uimahalli on meillä ollut koko korona-ajan avoinna, joten lähdimme sinne tiistaina jo aamukahdeksan jälkeen, jolloin väkeä oli tosi vähän. Ei yhtään muita lapsia, välillä olimme monitoimialtaassakin ihan yksin. Pikkuisimmalla piialla on kiva kelluntapuku, jolla hän polskii reippaasti ja turvallisesti. Pikkurenki on tosi hyvä uimari ja pikkupiikakin ui jo ainakin kymmenen metriä yhteen menoon.

Uiminen oli varmaan loman odotetuin kohokohta, mutta yllätykseksi tuli lisäksi vielä navettavierailu. Kiitos! Pikkurenki kertoi, kuinka hän ihmetteli rahisevaa ääntä takanaan ja huomasi vasta sitten, että lehmä nuoli karhealla kielellään hänen housujaan!

Iltasella piikatytöt innostuivat värittämään netistä tulostettuja kuvia

ja viisi päivää sujahti ohi vähän liiankin nopsaan. Harmi, että pikkuisin piika joutui lähtemään hammaslääkäriin kesken loman. Mutta toivomme, että näistäkin päivistä jäi heille kuitenkin paljon iloisia muistoja.

Kategoria(t): Pikkuväen kanssa Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s