Siivekkäät ystävämme

ovat suuri ilo niiden ruokkijoille. Kaikissa taloyhtiöissä se ei ole sallittua, mutta he, jotka voivat näin seurata lintujen touhuja, saavat kyllä paljon mukavia hetkiä. Ajattelen usein suruissani erästä ystävääni, joka muutti kerrostaloon leskeksi jäätyään. Hän kaipaa niin kovin lintujaan!

Me asumme peltojen keskellä ja haukat vaanivat, siksi laitamme jo syksyllä pieniä havupuita ruokintapaikkojen suojaksi. Mökissä on kauraa ja automaatissa auringonkukan siemeniä.

Tikapuihin on sidottu kuusi, jossa riippuu talimakkara.

Omenapuussa on pari lyhdettä ja toinen siemenautomaatti, joka on mielestäni liian matala talitiaisille. Sinitiaiset siitä kyllä mahtuvat ruokailemaan.

Lähellä keittiön ikkunaa on myös talimakkaroita. Nyt niihin on tullut oravien lisäksi

vähän harvinaisempiakin ruokailijoita: Pyrstötiaisia!

Punatulkkuja tai viherpeippoja ei ole vielä näkynyt, mutta keltasirkut ja pikkuvarpuset ovat vakiovieraita tali- ja sinitiaisten lisäksi. Otimme kauralyhteet päiväajaksi omenapuun oksilta alas, keltasirkut ilostuivat kovasti! Yöksi täytyy muistaa nostaa ne takaisin, muuten jänikset syövät kaiken.

Pihan linnut tulevat pikkuväelle tällä tavalla tutuiksi, siksi kaikki haluavatkin syödä aamupalan työpöydällä ikkunan edessä. Siitä näkyy tällainen maisema:

Tänään on ollut toistaiseksi talven kylmin päivä, meilläkin reilusti yli 20 pakkasastetta. Aurinko näkyi pitkästä aikaa. Kaunista!

Kategoria(t): Piha ja puutarha, Sekalaista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s