Pakkasia odotellessa

Varsin poikkeuksellinen syyssää jatkuu ja jatkuu. Neljä vuotta sitten olimme jo tähän aikaan pikkuväen kanssa luistelemassa kotilahden jäällä,

nyt siellä voi uida. Ja olenkin! No, totta puhuakseni – ei sitä uimiseksi voi sanoa, kastautumiseksi ehkä. Sillä vesi on edelleen niin matalalla, että mutarantaan ajettu hiekka loppuu ihan liian varhain. Olisiko reilu puoli metriä vettä siellä syvemmässä päässä ja sitten alkaa se inhottava muta, jonne en voi mennä edes kesällä. Mutta kun ensin kävelee hiekka-alueen loppuun ja laskeutuu varoen vatsalleen, voi hinata käsipohjaa itseänsä rantaa kohti. Ihan mukavalta sekin tuntuu varsinkin kun sauna odottaa. Sekin oli laitettu jo talvikuntoon, mutta sain isännän houkuteltua lämmityspuuhiin uudelleen ja rentouttavaa on ollut.

Yhtenä aamuna satoi hiukan ja taivaalle ilmestyi poikkeukselliseen suuntaan sateenkaari. En itse sitä pohjoisesta huomannut, ei se meille olisi hyvin näkynytkään, mutta sain naapureilta kuvat, kiitos! Talo on sateenkaaren alla marraskuussa!

Matala lahti jo jäätyikin kerran,

mutta suli sitten uudelleen ja pääsin taas ”uimaan”. Saapa nähdä, jääkö 14.11 viimeiseksi reissuksi vai vieläkö kerran ehditään, luvassa on jo kylmempiä päiviä.

Kun lämpöä riittää, suppilovahverotkin kasvavat ja sienimetsä kutsuu melkein päivittäin. On mahtavaa kulkea sammalikoissa rauhallisesti, ilman kiirettä, ja löytää uusia sienipaikkoja. Monta tuntia vaeltelen yksinäni, isännän raivaussahan ääni kuuluu ehkä jostain kaukaa. Ei sen parempaa ulkoilua voi ollakaan.

Olemme jälleen aloittaneet vesijumpat kerran viikossa. Altaassa on ollut alle 20 jumppaajaa ja pukukaapeista on käytössä vain joka toinen tai kolmas. Toistaiseksi turvavälit on ollut mahdollista pitää eikä Keuruulla edelleenkään ole ollut koronaa. Maanantaisin olen käynyt koulun salissa kevytjumpassa eikä sielläkään ruuhkaa ole. Kasvomaskeja näkyy satunnaisesti, eilenkin urkukonsertissa osalla. Mutta väljää oli kirkossakin.

Lähipellot on aurattu tummiksi. Nyt on niin synkkää,

että lumipeite – vaikka ohutkin – olisi kyllä tarpeen. Varsinkin sille jänikselle, joka viiletti sienimetsässä valkoisessa talviturkissaan! Että se siitä suojaväristä 🙂

Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s