Viime viikolla veimme kellariin autotallissa kuivumassa olleet daalioiden juurakot ja auto pääsi puolen vuoden jälkeen sisätiloihin lämmittelemään. Nyt on sitten juuri sopiva aika muistella kesän kukintaa:
Vuosi sitten kaikki lajit eivät ehtineet kukkaan, vaikka yritin esikasvatusta monta viikkoa autotallissa. Siellä oli liian kylmä! Nyt päätin panna kaikki juurakot vain suoraan maahan sitten kun kevät oli tarpeeksi pitkällä. Ja hyvinhän siinä onneksi kävi. Tällaisia kukkia niihin sitten tuli kesän mittaan:
Kukinnan aloittavat aina yksinkertaiset, joista tämä laji olikin se ihan ensimmäinen itselläni. Siitä lähti koko harrastus vanhakantaisiin daalioihin kymmenen vuotta sitten, klik.
Toinen varhainen on matala keltainen, joka kyllä jaksaa kukkia koko kesän, kunhan vain kuihtuneet kukat poistetaan. Tuupovaaran keltaiseksi tätä kutsun.
Tämä vaaleanpunainen on tosi suuri,
aivan yhtä isokukkainen on tämä keltainen, Paraisilta saatu.
Valkoisiakin kukkia on mukava olla värikkäiden joukossa.
Korkea tumma lila on erityisesti tyttären suosikki.
Tämä keltainen on saatu Jyväskylän kautta Kangasniemeltä.
Turun tori, Paraisilta saatu.
Nämä sain Keuruulta, parin kilometrin päästä.
Oma suosikkini Kolhosta, ei vuosi sitten vielä kukkinut. Ihana väri!
Huomasin, että kuvasarjasta puuttuvat kaksi kirkasta punaista sekä lisäksi Korppoon daalia. Ne oli istutettu kasvimaan reunaan. Harmi kun jäi kuvat ottamatta!
Tämä kesä kului vanhan talon kunnostuksessa, kukkien hoitaminen jäi vähiin. Onneksi nämä vanhat lajikkeet kuitenkin hoitavat aika hyvin itse itsensä!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 