Oppitunteja kanalan väelle

Koko kesän kanalan ikkuna on ollut auki enkä ole käynyt tarkistamassa, missä joukkue majailee yöt. Nyt syksyiltojen pimetessä vasta huomasin, että orrelle ei mene kukaan, kaikki rouvat ovat ikkunan lähistöllä. Sisällä kuitenkin, mutta osa ikkunalaudalla, osa vinoilla tikkailla tosi hankalassa asennossa.

Nokkimisjärjestys siinäkin kai oli. Ja Kalle-kukko oli lempirouvansa kanssa karsinan aidanteella, ei sekään siis siellä, missä pitäisi. Tuo nyt ei lainkaan käy, ikkuna suljetaan piakkoin yöksi ja tietenkin paras paikka olisi ylimmällä orrella, mihin eliitti aina aiemminkin on kukon kanssa asettunut.

Eihän siinä muu auttanut kuin mennä iltapimeässä isännän kanssa asiaa järjestelemään. Nostelin kesyt kanat yksitellen orsille, kukko meni tässä vaiheessa aina itse. Sitten kun järjestys oli sopiva, sammutettiin valot ja eiväthän ne minnekään pimeässä lähde. Aamulla isäntä kävi napsauttamassa valot päälle ja antoi aamupalat ja kun ikkunakin avattiin, kaikki oli taas kohdallaan. Lauma viettää päivän ulkotarhassa ja neljän maissa avataan ovi vapauteen. Lehtikasojen alta löytyy vaikka mitä herkkuja vihreän ruohon lisäksi.

Eilen Kalle ei ehtinyt ylimmälle orrelle lainkaan, se lähti liian myöhään karsinan aidalta ja ylhäällä oli jo hiukan ahdasta. Se alistui kohtaloonsa kun sai lempivaimon viereensä. Sekin oli jo ylempänä, mutta tuli Kallen kaveriksi.

Nyt olemme harrastaneet tätä neljä iltaa, enimmillään kaksi kanaa on jo mennyt orrelle ihan itsekseen. Muiden kanssa oli edelleen järjestelemistä, mutta toivottavasti viikon sisällä kaikki tajuavat, että tämä on kaikkien kannalta parempi ja voimme taas jättää valaistuksen kellokytkimen taakse!

Muuten koko joukko on kyllä ihanan toimelias, kesy ja ystävällinen. Ne ottavat osaa kaikkiin pihatöihin,

valkoisen talon remonttihommiinkin.

Jos sakki on vapaana ja huomaa, että kävelen navetalle, kaikki ryntäävät juoksujalkaa luokseni. Tässä kipittivät ne kolme, jotka bongasivat minut jo kaukana tulotiellä

ja tässä loput, kun kuulivat syreenipuskiin ääneni. Kalle on useinmiten viimeisenä, eihän se muutenkaan etuile ruokailussa.

Ja koska näin on, niin saan ne tosi helposti myös takaisin tarhaan iltasella. Jos odottelisin tarpeeksi pimeää, ne toki menisivät sinne itsekin, mutta laitamme yleensä portin kiinni jo kuuden jälkeen, kettuja peläten. Ja vaikka ne haluaisivat vielä olla ulkona, kuitenkin koko sakki juoksee edelläni (joskus meinaan kompastua niihin) avoimesta ovesta sisään odottelmaan iltaherkkuja, joita tietenkin täytyy aina niille antaa.

Porkkana on kanojen kanssa takuulla parempi kuin keppi!

Tässä kuvassa koko perhe on juuri päässyt tarhasta ja ne popsivat matkalla jo ensimmäiset vihreät, ennen kuin kurvaavat punaisen talon takana olevaan marjatarhaan. Oma kotimme näkyy vanhojen rakennusten välistä, toisinaan nokkelimmat ehtivätkn luikahtaa meille saakka kukkapenkkejä mylläämään.

Ja aamuisin meitä odottaa aina herkullinen palkinto. Kiitos! Olette kyllä niin ihania!

Kategoria(t): Kanala Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Oppitunteja kanalan väelle

  1. sari sanoo:

    Aina yhtä ihania nämä sinun kanalajutut .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s