Metsän hiljaisuus

Isäntä on kulkenut raivaussahan kanssa pelastamassa pieniä kuusentaimia vattujen ahdingosta. Olen lähtenyt muutamana päivänä mukaan marja-astian kanssa, puolukoita on paljon. Syksy ja vispipuuro tai ruispuolukkapuuro – nam.

Koska lämpöä on riittänyt ja sadettakin saatiin, odottelen vielä toiveikkaana sieniä. Miltei kaksi tuntia kuljin tutuilla sienipaikoilla

ja tässä tulos:

Kotipihan nurmikolla oli lisäksi muutama lehtikuusentatti,

joten yhden kerran sienileipäainekset ovat nyt pakkasessa. Kyllä sienien löytäminen on tänä syksynä tosiaan vaikeaa! Suppilovahveroita löysin hiukan, ehkä niitä vielä kasvaa lisääkin.

Mutta eihän se saalis ole aina pääasia.

Oli aivan mahtavaa kulkea hiljaisessa metsässä, edes lintujen ääniä ei kuulunut. Omat askeleet tuntuivat liian rapisevilta metsätien lehtien päällä.

Kaiken kiireen ja ikävienkin asioiden keskellä hiljaisuus on arvokasta. Hengitin syvään syksyisen metsän tuoksua: Tätä olen kaivannut kesän kiireessä. Tämä voimaannuttaa.

Kun kuulee sen hennon äänen, jolloin haavan lehti irtoaa ja leijuu kuusen turvallisten oksien syliin, sieniretki saa parhaan päätöksen.

Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s