Kukkapenkin kunnostusta

Päätien varrella oleva suuri kukkamaa oli viime talvena myyrien temmellyskenttänä. Surin keväällä, että onkohan mitään jäljellä, kun jalka upposi kaikkialla pehmeään multaan. Valkoisen talon kunnostus vei kuitenkin kaiken ajan ja kukkapenkit sekä kasvimaan hoito jäivät aivan taka-alalle: Ihmettelin itsekin kuinka se ei minua lainkaan haitannut. Kun joku kyseli, eikö meilä tosiaan ole avointa puutarhapäivää, minua vain nauratti. Ei ole, ei, onko enää koskaan…

Olimme isännän kanssa uusineet saksankurjenmiekkojen kohdan juuri edellisenä syksynä,

niiden juuret olivatkin kuunliljojen kanssa ihan parasta herkkua myyrille.

Kesän mittaan tuokin alue aloitti kasvun, mutta kukinta jäi minimaaliseksi. Ei raukoilla ollut voimia siihen, kun yrittivät säilyä hengissä.

Tykkään kuunliljoista kuten myyrätkin, niitä oli nyt syöty oikein urakalla. Jotkut selvisivät, jotkut eivät. Kun kasvua ei tullut, suikeroalpi ja maahumala, joita meillä on riesaksi asti, valtasivat tietenkin ne tyhjät alueet. Moniin aukkopaikkoihin heittelin kesäkukkien siemeniä, nekään eivät kaikki itäneet. Samettiruusut toivat kuitenkin vähän väripilkkuja ankeuteen.

Keväällä istutetut sipulikukatkin kukkivat aukkopaikoissa.

Iloitsin ennen ihanista syysleimuista. Kyllä kukkia nytkin on, mutta harvakseen. Uutta alkua on noussut myyrien jälkeen tuohon etualalle, voimat eivät riittäneet kuitenkaan vielä kukkiin.

Tähän tyhjään paikkaan istutin alennusmyynnistä ostettuja erilaisia päivänliljoja, jotka nyt syksyllä siirsimme oikealle paikalleen.

Kaikkein kamalin oli tämä lähimpänä maantietä oleva kukkamaan pää: Ketoneilikka oli aivan käsittämättömän sotkussa maahumalan ja suikeroalpin kanssa.

Päätin, että kukkamaata lyhennetään reilulla metrillä, jolloin saamme pahimman sotkupaikan kokonaan pois. Pois kaivetut juurakot kuskattiin lehtikuusien alle pellonreunaan, jossa ne ehkä kukkivat ohikulkijoiden iloksi myöhemmin.

Säästettävät kasvit nosteltiin multapaakuissa pressulle,

juuristo perattiin tarkoin rikkaruohoista

ja kun multaakin oli uusittu, päästiin parhaaseen osioon: uudelleenistutukseen. Siirsimme auringonhatut ja auringontähdet muualta taustalle, ihan taakse tuli vuorenkilpeä rajaksi. Se on aika hyvä este kanoille, jos sattuvat tänne asti kipittämään! Etualalla on sitten leimukukkia ja päivänliljoja, sipulikukillekin jäi vielä tilaa. Ennen

ja nyt:

Välillä poikkesi vieraitakin, joiden kanssa kahvittelu ja museovierailu toivat sopivan taukohetken. Kiva kun kävitte! Sadekin haittasi toisinaan mutta seitsemän tunnin jälkeen illalla kaikki oli kuitenkin valmista.

Näin on nyt kahden syksyn aikana kunnostettu noin puolet tuosta kymmeniä metrejä pitkästä kukkapenkistä, katsotaan vieläkö jaksetaan ensi vuonna. Joka tapauksessa kevään toivottomuus myyrätuhojen jälkeen on nyt vaihtunut uudeksi toivoksi. Hanskoja ei heitetty nurkkaan vaan ainakin toistaiseksi Könttärin mäellä nähdään vielä kukkia!

Kategoria(t): Perennat, Piha ja puutarha Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s